Pirkanmaalla on tällä hetkellä 3 624 toimivaa maatalous- ja puutarhayritystä. Niiden määrä on laskenut tasaisesti viime vuosikymmenen aikana; vielä vuonna 2010 maakunnassa oli 4 364 aktiivista tilaa. Välitä viljelijästä -projektin työntekijä ja työkykykoordinaattori Maija Pispa tietää, miten parinkymmenen viime vuoden aikana monen maatalousyrittäjän arki on kriisiytynyt. Syitä ovat muun muassa terveysongelmat, tapaturmat, toistuvat tai pitkittyvät sairauspoissaolot, työn vaatimusten kasvu, hylätyt etuushakemukset, yksin jääminen tilan töiden kanssa, tilan toiminnan loppuminen sekä taloudelliset haasteet ja toimeentulon turvaaminen. Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela tarjoaa nyt maksutonta tukea elämänhallintansa kanssa painiville maanviljelijöille.
Melan Välitä viljelijästä -projektityöntekijänä ja työkykykoordinaattorina Pirkanmaalla työskentelevä Maija Pispa sanoo, että maakunnassa on kasvava maatalousyrittäjien joukko, joka tarvitsee akuutisti työkykyneuvontapalveluja.
– Nyt on tärkeintä, että ihmiset saadaan avun piiriin, ennen kuin heidän tilanteensa kärjistyvät ja ajautuvat umpisolmuihin.
Pispa korostaa, etteivät maatalousyrittäjien nykymuotoiset ongelmat ole uusi asia. Ne ovat olleet olemassa jo parinkymmenen vuoden ajan. Hän on työskennellyt maatalousyrittäjien työhyvinvoinnin parantamiseen liittyvien asioiden parissa useassa postissa jo lähes vuosikymmenen. Tuona aikana hän on käynyt runsaalla 350 tilalla, ja hän on oppinut tuntemaan maatalouden eri tuotantosuuntien parissa työskentelevien ammattilaisten arjen.
– Maatalousyrittäjien ja maatilojen ongelmanjuuri on isosti raha, sen riittämättömyys. Maataloustuotteet ovat jostakin kumman syystä jääneet monttuun, jossa tuotantoon ja valmistukseen tarvittavat eurot eivät siirry hintoihin. Eri tuotantosuuntia harjoittavat viljelijät noudattavat koko ajan tiukkenevia asetuksia ja lakeja. Jo lainsäädäntö synnyttää omat kustannuksensa. Pohjoisissa oloissamme myös energia on merkittävä kuluerä. Alkutuottajalle kertyy lukuisia kuluja, Pispa kuvailee ongelmien juuria.
– Kaiken kukkuraksi maatalousyrittäjät joutuvat elämään suuressa epätietoisuudessa, koska Euroopan unionin maatalouspolitiikkaa ja tukijärjestelmä ovat tunnetusti ennustamattomia. Maanviljelijä joutuu investoimaan mittavasti tietämättä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Pispa sanoo.
Pispa muistuttaa entisen miehen hevosesta, joka juuri ennen oppimistaan olla syömättä kuoli. Hänen mukaansa vuosikausien vyönkiristys saavuttaa lakensa. Sellaista aikaa eletään nyt suomalaisessa maatilataloudessa.
– Ihmiset menettävät elämän- ja yrittämisentoivonsa. He eivät yksinkertaisesti jaksa ja masentuvat. Jatkuva niukkuudessa eläminen lamaannuttaa. Arjen huolet ja ongelmat nakertavat terveyttä, rikkovat ihmissuhteita, vaikeuttavat perhe-elämää, kaatavat talouden ja tylsistyttävät jaksamisen. Pahimmillaan tilalla voi olla vuoden aikana tulleiden laskujen kirjekuoret aukaisemattomina ja hoitamattomina. Ovella kolkuttavat perijät ja ulosottoviranomaiset, Pispa kuvailee.
Pirkanmaalla on liki saman verran yksin yrittäviä viljelijöitä, yrittäjäpariskuntia ja viljelijäpariskuntia, joista toinen käy tilan ulkopuolella työssä.
”Pyytäkää apua heti”
Maija Pispa vetoaa kaikkiin pirkanmaalaisiin maatalousyrittäjiin, jotta he pyytäisivät apua jaksamisen tai vaikeuksien alkumetreillä.
– Näille ihmisille on tärkeä saada vakuutetuksi, etteivät he ole ainoita, joilla arki ei toimi. Meillä suomalaisessa kulttuurissa on edelleen vallalla mentaliteetti, ettei apua haeta. Tämä kumpuaa häpeän tunteesta. Monen kohtalona on myös, ettei omien ongelmien mittasuhteita nähdä totuudenmukaisina.
Pispa kannustaa maatalousyrittäjiä lähtemään liikkeelle mieluummin varmistaakseen asioiden tilan kuin haudatakseen pienenkään epäilyksen.
– Avunpyytäminen ei ole heikkoutta, vaan viisautta.
Pispan mukaan maatalousyrittäjien asiat ovat jo lähtökohtaisesti poikkeuksellisen moni-ilmeiset. Näin ollen muiden muassa työkykykoordinaattorin on taidettava maatalousyrittäjyyden erityiskysymykset suhteessa eri palvelujärjestelmiin. On osattava kuunnella, tilannekuva on kirkastettava ja relevantit toimenpiteet tehtävä.
– Kun maatalousyrittäjä on minuun yhteydessä, sovimme tapaamisen ja tilakäynnin. Sen aikana käymme seikkaperäisesti lävitse kaikki mahdolliset asiat. Tämä on sanan todellisessa merkityksessä aitoa rukkastyötä. Muutoksissa kuljetaan kannustavasti rinnalla: pankissa, lääkärissä ja niin edelleen. Asiat puretaan ymmärrettäviksi. Tärkeintä on ihmisen pelastaminen.
Pispa huomauttaa, että maatalousyrittäjien maailmassa oleva byrokratia on omaa luokkaansa. Asioiden selvittelemisessä ja kuntoon laittamisessa kohdataan työkykyarvioinnit, kuntoutustutkimukset, ammatillinen kuntoutus, muu kuntoutus, etuushakemukset, Melan ostopalvelusitoumukset, neuvontapalvelut, tuotantosuunnan muutokset, taloudelliset selvittelyt sekä vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien selvittelyt.
– Auttamisessa edetään aina maatalousyrittäjän ehdoilla, hänen toiveidensa ja tarpeidensa mukaan. Tärkeässä osassa on tiivis yhteistyö etenkin maatalouslomituksen ja -neuvonnan, työterveyshuollon sekä muiden terveydenhuollon toimijoiden kanssa. Mukaan valjastetaan kaikki tarvittavat yhteistyö- ja tukiverkostot tilannekohtaisesti, Pispa kertoo.
Yksin tekeminen on yleistynyt
Monen maatalousyrittäjän kohtaloksi on koitunut hänestä itsestään riippumaton yksin tekeminen. Maija Pispa sanoo, että jokaisella ihmisellä on oltava turvalliset ja riittävät tukiverkostot.
– Mitä sinulle kuuluu, miten sinulla menee? Kun tuntosarvet ovat viritettyinä, tunnistetaan signaalit. Vakaassa ympäristössä on luontevaa ottaa hankalampikin aihe käsiteltäväksi.
Pispa kertoo, että maatalouden tuotantosuuntien ja elinkeinojen modernisoituminen on johtanut siihen, ettei kuka tahansa osaa tehdä tarvittavia asioita navetassa, sikalassa, kanalassa tai jossakin muussa tuotantotilassa. Näin esimerkiksi sukulais- ja naapuriapu on minimissään.
– Tiloilla vaaditaan erityisosaamista.
Pispa muistuttaa myös siitä, että maatalousyritykset sitovat yrittäjänsä tiiviisti aikaan ja paikkaan. Näin ollen tilalta ei lähdetä noin vain reissuun ja lomalle.
Ongelmat voivat johtaa myös lähisuhdeväkivaltaan: ruumiilliseen, henkiseen kuin taloudelliseenkin väkivaltaan.
Lisäksi itsemurhaepäilyt on tunnistettava. Pispan mukaan tällaisen huolen ilmettyä on paikallaan kysyä, oletko ajatellut tehdä itsellesi jotakin.
Pispa toteaa, ettei maatalousyrittäjiä auteta sillä, että ollaan käsi poskella ja kuunnellaan tai taputetaan olkapäälle ja lohdutetaan kyllä se siitä.
– Kun elämänhallinta katoaa, ihminen tarvitsee konkreettista apua.
Pispa palauttaa mieleen, että maatiloihin ja niiden ihmisiin liittyvät suvereenisti tunneasiat.
– Tavallisesti tilat ovat perheviljelmiä, ja ne ovat olleet samojen sukujen hallussa jopa satoja vuosia. Sukupolvien ketjuun ja kotiin liittyvien asioiden käsitteleminen vaatii aikaa. Ihmisen on oltava ratkaisuissaan kokonaisvaltaisesti, myös henkisesti mukana. Tämän johdosta viljelijöitä auttavalla on oltava tunnetaitoja. Työ ei ole vain numeroiden ja teknisten asioiden pyörittelemistä.
Pispa teroittaa, että elämä voi olla hyvää, vaikka se ei ole juuri sitä, miksi se oli suunniteltu.
Maija Pispan tavoittaa puhelimitse numerosta 040 920 9801 tai sähköpostitse maija.pispa@mela.fi.
MATTI PULKKINEN
