Koronan rysähtäessä maailmaan pysähtyi matkustajalentoliikenne lähes kokonaan. Yleisesti arveltiin, ettei lentoliikenne palaa vuoden 2019 tasolle tällä vuosikymmenellä jos milloinkaan. Finnair hankki 2020–2022 nurinmenoa välttääkseen kolme miljardia euroa rahoitusta, josta valtion osuus ongelmayhtiöön oli 685 miljoonaa.
Minä muiden mukana uhosin, että pysytään sitten maassa pitempään. Meidän piti lähteä maaliskuussa 2020 ystäviemme luo Fuengirolaan. Mitä lähemmäksi matka tuli, sitä pahemmaksi muuttui epidemia Euroopassa. Vajaa viikko ennen lähtöä peruimme lennot ja ystävämme tulivat pois samana päivänä, kun meidän piti lähteä. Molempien pariskuntien halu matkata etelään hiipui. Pysyvästi, näin otaksuimme.
Ihmiset alkoivat keksiä muita lomanviettotapoja. Hankittiin kesämökkejä kiireellä samalla, kun niiden hinnat kohosivat. Taisin leukailla tässä lehdessä, että näitä myydään muutaman vuoden päästä edullisesti. Tiesin kokemuksesta, kuinka ison työn vapaa-ajan asunnon ylläpitäminen vaatii, mikäli sitä ahkerasti käyttää. Kiireiset uraihmiset haluavat neljän viikon lomallaan tehdä muutakin kuin pakertaa työleirillä. Ehkä vaatimattomasti varustellulla ja kehnoon kuntoon ennättäneellä pirtillä.
Monelle elintärkeät työ- ja virkamatkat ulkomaille loppuivat. Etäpalaverit korvasivat niitä melkoisesti. Monessa paikassa ihmeteltiin, miksi näin ei ole toimittu aiemmin. Keskustan poliisipiiri, jonka päällikkönä toimin, lakkautettiin 2012. Sain siirron paremmin palkattuun ja jossakin mielessä vaativampaankin tehtävään. Hommaan olisi liittynyt ulkomaille suuntautuvia virkamatkoja. Pyysin esimieheltäni, että voisin tästä lähtien viimeiset kuusi vuotta olla niin sanottu kotiin jäävä varamies. Virkaurallani siihen mennessä tehdyistä, todella mukavista, ei rehellisesti arvioiden ollut reppuun isommin jäänyt paria lukuun ottamatta.
Finnairilta kerrottiin 15.6.2023, että vapaa-ajan matkustus on palautunut jo täysin pandemiaa edeltävälle tasolle. Liikevaihdolla mitaten liikematkustaminenkin 90-prosenttisesti. Lippujen hinnat ovat nousseet kolmessa vuodessa neljänneksen. Lisärahaa yhtiö kerää nyt ruumaan menevän matkatavaran lisäksi myös kädessä koneeseen kannettavista.
Pulmuseksi en tunnustaudu minäkään. Ystäväpariskuntamme pyörsi päätöksensä ja vuokrasi Espanjasta ison asunnon kuukaudeksi. Sinne matkustimme kylään viideksi päiväksi helmikuussa. Pistäydyimme myös kevään korvalla Riiassa. Laivalla ja linja-autolla matka olisi kestänyt ainakin kahdeksan tuntia sivu, nyt se taittui lentäen vajaassa tunnissa.
Korona ajoi ihmiset etätöihin myös kotimaan sisäisissä askareissa. Kehyskuntien osalta näytti hyvältä, väki hakeutui väljempiin oloihin, jonkin verran myös muuttotappiopaikkakunnille. Virta ennätti jo hivenen kääntyä takaisin, mutta inflaatio ja korkojen nousu hiljensivät asuntokaupan.
Me vapaa-ajan asukkaat tuomme elinvoimaa, mutta nokimme kuitenkin vain rusinat pullasta. Hiljattain kuulin uutisista, että minunkin vielä kymmenen vuotta sitten vieroksumat tuulivoimalat saattavat elvyttää haja-asutusalueen kuntia ennakoitua enemmän. Konsteja ei tahdo löytyä. Kiersimme taas Roholan tai nykyään Kostianvirran kylän asuntoalueen. Surullista. 200 tonttia ruohottuu tyhjinä. Mistä löytyisivät ennakkoluulottomat alkuasukkaat? Näkymä on sumea. Tänä vuonna jo lähes 300 rakennusyritystä on kaatunut. Mukana viime vuosina parinkymmenen miljoonan liikevaihtoa takonut pientaloja rakentanut kangasalalainen Evesa. Konkurssien syinä ovat kustannusten raju kasvu, rahoituksen hinnan nousu sekä kysynnän äkillinen romahtaminen.
Syntyessäni 1955 kotikuntani asukasmääräksi laskettiin noin 7000. Viime vuoden lopussa pitäjässä asui ensimmäisen kerran alle 3000 ihmistä. Koronan aikana tapahtunut pieni kasvu taittui. Nyt Palsanmäki myi ennen Käärijän keikkaa huutokaupassa kunnan lahjoittaman tontin kirkonkylän liepeiltä hintaan 1400 euroa. Ehkä joku siihen rakentaa. Nykyisen asuinpaikkamme naapuriin valmistuu tämän vuoden lopulla vähän yli sadan neliön asunto. Sen yksi neliömetri maksaa vajaat 13 000 euroa. Menee varmuudella kaupaksi.
Minua säälittävät eniten ikäiseni ihmiset, jotka puoli vuosisataa sitten rakensivat itseään ja kukkaroaan säästämättä perheilleen isot omakotitalot. Harva pystyy niissä elämään loppuun asti. Arvoa taloilla ei juuri enää ole, jos on asukkaitakaan.
