EU päätti jatkaa ennallistamisasetuksen käsittelyä. On varsin vaikea nähdä, mitä 20 prosentin ennallistamisvaatimus maa-alasta voisi oikeasti tarkoittaa Pälkäneellä.
Se sijaitsee Laipanmaan metsäalueen eteläreunassa. Laipanmaan pinta-ala on noin 15 000 hehtaaria eli 150 neliökilometriä, ja se on suurimmaksi osaksi talousmetsää. Suurin metsänomistaja on UPM Kymmene. Laipanmaa on järvisen Suomen arvokkaiden metsien alueen reunalla.
Pälkäneellä on tunnistettu pitkän työn tuloksena 762 lajia, kun lajitietokeskuksella on havaintoja 986 lajista. Siis 77,3 % on tämän paikkakunnan diversiteetti.
Maa-alaa on 739 km2, josta vesilintua-alaa 178 km2, eli 24 %. Pälkäne on merkittävä kesämökkikuntana. Järvet ovat pääosin hyvässä kunnossa. Suurimmat päästöt on saatu kuriin, sillä teollisuus ei enää kuormita vesiä ja jätepuhdistamot toimivat hyvin. Suvi-hankkeella vähennetään nuhraantumista, joka johtuu järviin huuhtoutuvasta hajakuormituksesta.
Pälkäneellä on 154 tilaa, joilla 7056 hehtaaria peltoa lähinnä syysvehnästä tai rukiinviljelyssä. Maitotalouden merkitys on vähentynyt. Metsiin on varastoitunut 87 000 kuution hakkaamatta puumäärä, joka on noin 10 % kasvusta. Puuta on 157 (147) kuutiota per metsä- ja koitumaan hehtaarilla. Metsästä 55 % on ikääntyvää.
Pitäjän maapinta-alasta on 26 % viljelys- ja kulttuurimaita. Metsiä on 72 %, joista kuusimetsiä 60 %, mäntymetsiä 30 % sekä lehtipuuvaltaisia metsiä 10 %. Alueen metsät ovat keskimäärin varsin reheviä: käenkaalimustikka- (OMT) ja mustikkatyypin (MT) kuusimetsiä on 60 % metsäpinta-alasta.
Mäntymetsät sijoittuvat lähinnä harjuille ja niitä ympäröiville kankaille, kuten Kollolan – Ruokolan ja Laitikkalan takamaille. Myös Laipanmaalla, jossa ovat Pirkanmaan laajimmat yhtenäiset metsäalueet, ovat mäntymetsät vallitsevia. Männiköiden kasvillisuus on melko niukkaa ja tavanomaista.
Sen sijaan kuusimetsien kasvillisuus on paikoin monipuolista ja vaateliasta. Esimerkiksi lehtokuusama, koiranheisi, taikinamarja, pohjanpunaherukka, sinivuokko, kielo ja lehtotähtimö ovat yleisiä alueen tuoreissa kuusimetsissä.
Pälkäneen luonnolle tunnusomaisia ovat harjut. Harjukasvillisuudesta mainittakoon kangasajuruoho, tunturikurjenherne, keltamaite sekä harvinainen tulokas, masmalo. Rehevien harjunrinteiden tyypillisiä lajeja ovat lisäksi mäkilehtoluste, kevätlinnunherne ja lehtokuusama.
Lehtoja ja lehtimetsiä on vain 5 % metsäpinta-alasta. Koivikot ovat tosin hieman lisääntyneet viime vuosina peltoja metsitettäessä. Pälkäneen tärkeimmät lehdot, kuten Äimälän Mäenpää ja Hausalo, ovat kasvillisuudeltaan reheviä ja monipuolisia. Useiden tavallisten lehtipuulajien lisäksi niissä kasvaa runsaasti, jopa pieninä metsiköinä, metsälehmusta. Niille ovat tunnusomaisia monet pensaslajit, kuten pähkinäpensas, metsäruusu, taikinamarja, lehtokuusama, koiranheisi ja näsiä.
Lehtojen tunnusomaisia ruohovartislajeja ovat konnanmarja, kevätlinnunherne, imikkä, valko- ja keltavuokko, tesma, lehtotähtimö sekä hieman harvinaisempi humala. Hausalon erikoisuutena ovat monet kämmekät.
Pirkanmaan merkittävät suot ovat maakunnan pohjoisosassa, kun linnustollisesti tärkeimmät suot on saatu selvitettyä. Mainittavana poikkeuksena on vielä selvittämättä lähes luonnontilainen Pälkäneen Kurkisuo.
Kukkiajärvi on valittu osaksi Natura 2000 -verkostoa, koska se edustaa hiekkamaiden niukkamineraalisia ja niukkaravinteisia vesistöjä. Lajistoltaan Se on Pohjois-Euroopan edustavimpia järviä ja tarjoaa linnustolle paljon mahdollisia reviirejä.
Kukkolan Vähäjärvi, joka tunnetaan myös nimellä Kukkolanjärvi, on valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu lintuvesi.
EU-tasoisten ennallistamistavoitteiden on oltava yleistasoisia, realistisia ja jätettävä runsaasti kansallista liikkumavaraa. Tarkemmat määrittelyt on jätettävä jäsenmaatasolle kohdentamisen ja priorisoinnin, kustannustehokkuuden sekä maanomistajien oikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi.
Ali Harlin
