Elinvoimaa

Ystäväpariskunta syntymäkotikunnastani vieraili kesämökillämme heinäkuun ensimmäisenä täytenä viikonloppuna. Lauantaiaamuna tuli asiaa apteekkiin, ja ajelimme neljä vuosikymmentä yrittäjänä toimineen Esko Junkkilan kanssa Luopioisiin. Nyt eläkepäiviä viettävä Sisä-Savossa ainoana uusia autoja myynyt kaverini ihasteli kirkonkylän kompaktia keskustaa ja suurta väkimäärää. Kerroin sen näyttäytyneen kovasti paljon elävämpänä neljännesvuosisata sitten, kun me näille seuduille asetuimme. Muistelimme kaiholla lapsuutemme elinvoimaista Rautalampia, missä pääraitin varrella oli kymmenkunta kauppaa, monta kahvilaa, kaikki pankit, posti, tanssiravintola ja paljon muuta. Nyt löytyvät kahden tunnetuimman ketjun elintarvikeliikkeet, pankki, pari kuppilaa, yksi sitkeästi yrittävä tapahtumaravintola ja muutama henkitoreissaan riutuva yritys. Eskon ennuste oli synkkä mutta realistinen. Kirpputoreille syntyy tilaa, kun tutut yrittäjät täyttävät pian 70 vuotta eikä jatkajia näy. Talvella ei raitilla monta kulkijaa taaperra kummallakaan kirkonkylällä.

Pyörimme kirkolla tovin ja ajoimme Aitooseen. Ystävälläni on tapana hankkia vierailupaikkakunnaltaan matkamuistoksi paita. Kylän kierrettyämme ja todettuamme edellä kerrotun surullisen ilmiön myös täällä ja iloisena asiana Anssin Kaupan pysäytin paloaseman pihaan. Kirkkareiden rakentamisen loppusuora avautui vasemmalla ja yksi paitakauppias näkyi jo kojunsa Honkalan eteen nostaneen. Evästin Eskoa ostamaan kirkastusjuhlapukineen. Hän palasi tyhjin käsin ja sanoi, ettei tarvitse olutmerkki- tai konepistoolipaitaa. Sattumalta paikalle pyyhkäisi juhlien nuutuneen näköinen sielu eli Erkki Hyöki. Keskustelimme festarien järjestämisestä, Pälkäneen säästöohjelmista ja elämästä yleensä noin vartin verran. Ja tokihan Aitoon monitoimimies junaili varastoistaan asianmukaisen matkamuiston ystävälleni ja päälle vedettävää myös minulle.

Esittelin kaverilleni ylpeänä Kirkkareiden ainutlaatuisen konseptin, missä talkoolaisten määrä ylittää kylän asukasluvun. Sitten muistin, ettei minulla ole mitään tekemistä koko asian kanssa ja yritin korostaa Erkki Hyökin, Jarmo Salosen ja monen sadan muun roolia homman hoitamisessa Aitoon vapaapalokunnan hyväksi. Kerroin lisäksi edellä mainittujen herrojen taipuvan melkein mihin vaan kunnallispolitiikasta joulupukin pukuun ja puiden kaatoon. Itse olen kääntynyt miesten puoleen milloin missäkin ja saanut aina apua viipymättä. Ohjelmasta luimme todella vankan kattauksen kolmelle päivälle. Suomen kovimmat olivat taas tulossa Rokkiliiteriin ja Juhlatalolle. Kelit sattuivat kohdalleen ja Tampereen Yle haastatteli maanantaiaamuna Erkkiä ja samana päivänä lavalle nousevaa Holmalaa. Toivottavasti kansalaiset ostivat tarjontaan nähden erittäin edullisia lippuja riittävästi.

Iltapäivällä suuntasimme auton kärsän Sappeenvuorelle. Näyttää jo muodostuneen mukavaksi perinteeksi viedä kesävieraita kesäteatteriin. Vuosi takaperin sateisen kesän takia taloudellisesti kannattamattomaksi kääntyneestä alakulosta ei näkynyt merkkiäkään katsomon täyttyessä jopa yli reunojen, missä ihmisiä istui puutarhatuoleissaan. Järjestelyt väliaikatarjoiluineen sujuivat ihan yhtä hyvin kuin ennenkin.

Itse näytelmä on ehkä parempi kuin milloinkaan aikaisempina kesinä. Kahden mestarin Olavi Virran ja Topi Sorsakosken loppujen lopuksi melko surulliset elämäntarinat yhdistetään koskettavasti hyvää huumoria unohtamatta. Roolit näytellään hienosti ja tanssit tanssitaan vauhdikkaasti kohdalleen. Yli muiden nousee luonnollisesti pääosan vetävä Ilkka Koivula. Hän näkyy tehneen todella paljon töitä esityksen eteen. Jo ulkonäkönsä puolesta Topia muistuttava näyttelijä tekee esiintyessään edesmenneelle laulajalle tutut manööverit vääntelehtiessään mikrofonin varressa sanojen loppuja venyttäen ja viimeisiä tavuja nieleksien. Enpä tiennyt, että Ilkka Koivula näin hyvä laulaja on. Kelpaisi eturiviin vaikka Kirkkareille. Erityinen kunniamaininta pitää antaa orkesterille, joka soi erinomaisesti. Tiedän lauluhommaa jonkin verran harrastaneena, miten vaikea on säestää Topin lailla vedättävää taiteilijaa. Topi Sorsakosken viimeisenä taustajoukkueena soitti vuosikymmenen Kulkukoirat. Ainakin Kesäyön orkesterin mainio kitaristi Jyrki Telilä siis tunsi taiteilijan ja hänen tapansa laulaa. Telilän kitarointi nosti kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Olavi Virran roolin tekevä Jani Koskinen laulaa samoin komeasti. Ja tietenkin ammattilaiset kuten Mira Luoti. Muutkin kelvollisesti. Lavalla pyörähtävät myös karikatyyrit muun muassa Dannystä ja Baddingista sekä Kylänmies jämerine mielipiteineen.

Väki poistui vuorelta silmin nähden tyytyväisenä ja hyvillä mielin. Me ajelimme mökille grillailemaan ja lämmittämään saunaa. Vastapäisellä rannalla haettiin totutusti vauhtia iltaa varten ja seitsemän jälkeen vene lähti lipumaan kohti Sahalahden risteystä. Jouduin tunnustamaan, ettei tällä seudulla ihan koko vuotta ole tämmöistä.