Lukijan runo
Suomi viettää itsenäisyyspäivää
vailla huolen häivää.
Suomen kansa on itsenäistä,
saattaa olla myös itsepäistä!
Suurin osa lappalaisista asui vielä kodassa,
kun etelässä punaiset ja valkoiset taistelivat kansalaissodassa.
Valkoisten riveissä taisteli myös jääkäreitä,
haavoittuneita valkoisia hoiti punaisia suurempi määrä lääkäreitä.
Kansalaissodan jälkimainingeissa monia punaisia oli teloitettu,
vahingonkorvauksia sotatuhoista heiltä ei kuitenkaan veloitettu.
Kansalaissodasta pitkäaikaiset ja syvät traumat suomalaisten mieliin jäi,
tuohon aikaan yleinen vitsaus oli päänahassa pesivä täi.
Toisessa maailmansodassa oli pahat ajat,
Neuvostoliiton diktaattori Josef Stalin halusi piirtää uudelleen Suomen rajat.
Miehet saivat käskyn maata puolustaa ja sotia,
vaimo ja lapset jäivät hoitamaan kotia.
Vaikka tappion ja miehityksen uhka ilmassa häilyi,
Karjalan kannaksen torjuntavoittojen vuoksi itsenäisyytemme säilyi.
Kun Suomen sotilaalla oli suuri hätä,
kaverit ei häntä koskaan pulaan jätä.
Sotilaat saivat kestää tykistötulta, talven pakkasia ja joskus myös nälkää tai janoa,
hyvin harvoin sotilas kehtasi ryhmän- tai joukkueenjohtajalle vastaan sanoa.
Lähes jokainen sotilas velvollisuutensa isänmaata kohtaan tunnollisesti teki,
raskas oli pollen vetämä varusteita sisältävä reki.
Kun itsenäisyyspäivän kävelyllä tuttuja tapaa,
muistellaan että veteraanien ansiosta Suomi on vapaa.
Euroopan Unioni on sellainen tapaus,
että täydellistä ei enää ole Suomen vapaus.
Nyt Brysselin virkamiehet määrää,
mitä Suomen pojat täällä pohjolassa häärää.
Meitä säätelee moni direktiivi,
itsenäisyyspäivän juhlassa monilla on puvun alla liivi.
Nuijan talolla vietetään itsenäisyyspäivän juhlaa,
itsenäisyys on niin arvokas asia että sitä ei pois luovuta tai tuhlaa.
Yli yhdeksänkymppinen veteraani ei enää peltoja raivaa,
riesana on monta tautia ja vaivaa.
Vaikka vanhan Luopioisten alueella asuvien ei bussikyydistä euroakaan tarvitse maksaa,
veteraaneista vain Pentti Toija juhlaan tulla jaksaa,
jos paikalla olikin veteraani joku toinen,
runossa on virhe aikamoinen.
Josef Stalin ei sodassa saavuttanut koko pottia,
juhlavieraiden joukossa oli muutamia pikkulottia.
Suomella lippu on oma,
sininen risti valkoisella pohjalla on soma.
Itsenäisyyspäivänä on tapana liputtaa,
illalla lippu täytyy salosta alas tiputtaa.
Liputuksen jälkeen itsenäisyyspäivän kynttilät ikkunalaudoilla palaa,
keskitalvella alokkaat vannovat sotilasvalaa.
Jos tilanne itärajalla joskus kiristyy,
Suomen rajavartiolaitos ja sotilaskoulutus valpastuu ja piristyy.
Kasvihuoneilmiön vuoksi lehtipuut syrjäyttävät kuusia,
toivottavasti Suomeen ei koskaan enää tule veteraaneja uusia.
Jukka Ollikkala
