Mikään ei päihitä livemusiikkia. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun pääsee näkemään ja kuulemaan oman suosikkibändinsä livenä ja aistimaan, miten hauskaa bändillä on lavalla esiintyessään.
Mikään ei päihitä sitä, miten musiikki tuntuu koko kehossa ja rytmi ottaa kehon mukaan tanssimaan ja kaikilla on hyvä mieli eikä mikään voi pilata hetkeä. Sitä tunnetta ei tule unohtamaan pitkään aikaan ja sen muistaa monia vuosia.
Musiikki on kyllä yleisestikin hyvä tapa selvittää ajatuksia ja ehdottomasti paras pakopaikka arjen asioilta. Musiikkia kuunnellessaan voi myös rypeä pahassa olossa, avata vanhoja muistoja (hyviä ja pahoja) ja jopa nauttia hyvistä hetkistä. Tietenkin kaikilla on oma tapansa päästä eroon arjesta esimerkiksi lukemalla, lenkille lähtemällä tai piirtämällä, eikä yksikään tapa ole toista parempi tai huonompi.
Muutama viikko sitten olin kahdella lempibändini, Steve ’n’ Seagullsin, keikalla, jotka olivat aivan erilaiset. Toinen oli konserttisalikeikka, toinen oli baarikeikka.
Konserttisalissa oli istumapaikat ja bändi soitti kaksi 45-minuuttista settiä. Istumapaikoista huolimatta bändin hyvä fiilis, energia ja hymy välittyivät yleisöön.
Baarikeikka taas oli aivan erilainen: lavan lähellä seisottiin, tanssittiin ja pidettiin hauskaa. Lisäksi bändiin sai paremman kontaktin kuin isossa konserttisalissa isolla lavalla.
Molemmat keikat olivat aivan mahtavia ja fiilis oli katossa. Lisäksi bändin jäsenten kanssa käydyt lämpimät ja ystävälliset keskustelut, yhteiskuvat ja nimikirjoitukset kruunasivat molemmat keikat. Keikan jälkeen käydyt keskustelut ovat mahtavia, koska bändiläiset tunnistavat jo minut, koska minun on tullut käytyä useammalla keikalla. Lisäksi kaikki bändin jäsenet ovat todella ystävällisiä ja hyväsydämisiä ihmisiä.
Keikan loputtua saapuu onnellisuuden tunne ja aito hymy, ei tekohymy tai pakotettu hymy vaan ihan aito ilon ja onnellisuuden hymy. Suosittelisin kaikkia käymään edes kerran konsertissa ja kokemassa tunteen itse!
Sara Ukkonen
