Lukijan runo
Kun Onkkaalan vapaapalokunta perustettiin, oli 1800-luvun loppu,
hälytystehtävissä on aina kiire ja hoppu.
VPK on sammuttanut monta palavaa taloa ja sitkeää metsäpaloa.
VPK on pelastanut monet ensivastepotilaat toimimalla ripeästi kuin sotilaat.
Vilpolan kesäjuhla on kesän kohokohta,
siellä puhvetista saa kahvia ja leivän päällä lohta.
Pälkäne oli ensimmäisiä maaseutukuntia, missä rakennettiin kunnallista vesijohtoa,
mistä kunta sai kuuluisuutta ja hohtoa.
Pälkäneen Sähkön toimitusjohtaja oli insinööri Heikkilän Heikki,
jolla 1940-luvulla oli viisas ajatusleikki:
Pälkäneelle tarvitaan oppikoulu, missä lapset saavat kansalaiskoulua korkeampaa oppia,
samalla luokalla on sekä tyttöä, että pojan kloppia.
Aarre Kailanpää oli kunnon koulumies,
minkä jokainen pälkäneläinen ties.
Kostian koululta pahasti luokkatiloja puuttui,
mistä opettajat melkein suuttui.
Rakennettiin kivikoulu komea ja uusi,
puukoulun oppilailla käytössä oli edelleen ulkohuone huusi.
Oppilaat saivat myös kasvimaata kitkeä,
rikkaruoho oli joskus syväjuurinen, sitkeä.
Kunnanisillä oli kaukokatseinen tulevaisuuteen suuntautunut mieli:
1960-luvulla koululaisten ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi otettiin englannin kieli.
Siihen aikaan muualla ekana kielenä luettiin saksaa,
nykyään sitä ekana kielenä harva enää lukea jaksaa.
Kunnanlääkäri Paavo Viitasaari oli lääkärinä kunnollinen, työssään aina tunnollinen.
Hän tutki potilaan huolella ja oli aina potilaan puolella.
1970-luvulla saatiin Tampere-Lahti valtatie,
mikä matkalaisen nopeasti kaupunkiin vie.
Luopioisten tien risteyksessä huonon näkyvyyden vuoksi vaanii vaara,
risteyksessä kolaroinut on moni kaara.
Torin viereen saatiin moderni seurakuntatalo,
pälkäneläisten hengellisen elämän valo.
Seuriksen torikahviossa saa hyvää kahvia, eivätkä kupit ole pahvia.
Pälkäne oli ennen taloustaitokunta, mikä nykyään on nostalgista unta.
Kun tarkasteltiin investointien ja palvelujen ylös osoittavia kustannuskäyriä,
pakko oli nostaa veroäyriä.
Kustannussäästöjen vuoksi lakkautettu on monet kyläkoulut,
mikä masentaa syrjäkylien lapsien keväät, syksyt ja joulut.
Ilman kuntaliitosta Luopioisen olisi lakisääteisten palvelujen järjestämisessä perinyt hukka,
lohdutuksena uuden Pälkäneen vaakunaan tuli Luopioisten lumpeenkukka.
Vaakunassa ei ole enää tuttua aapiskukkoa,
mutta Isokankaan maastossa on monta jääkauden muodostamaa jylhää lukkoa.
2000-luvulla saatiin kirjastotalo hieno,
missä tärkeä taustavaikuttaja oli kesäpälkäneläinen, kirjastoneuvos Wigellin Vieno.
Kirjastotalon nimi on laivaa muistuttavan ulkonäön vuoksi Arkki,
aivan vieressä sijaitsee autojen parkki.
Viime vuosina kylän raitille on tullut kriisialueilta eksoottista kansalaisuutta,
pälkäneläisiltä heitä kohtaan löytyy suvaitsevuutta.
Pälkäneläisillä on myös auttamishaluja,
lahjoitettu heille on taloustavaroita ja huonekaluja.
Tätä on kunnanisien palavereissa pitkään ja hartaasti puitu,
Pälkäneelle päätettiin rakentaa valokuitu.
Nyt sujuu joutuisasti videoneuvottelut,
kun historiaa on nettitikku lelut.
Historiaan kuuluu myös maatalon isäntä ja renki,
mutta Pälkäneellä edelleen on voimissaan talkoohenki.
Köyhällä kunnalla ei tapahtumiin kovin usein ole euroja antaa,
siksi pälkäneläiset talkootyöllä kortensa kekoon kantaa.
Huonon tuottajahinnan vuoksi sikatilalta hävinneet on karjut,
mutta Pälkäneen luonnossa kohoaa jääkauden muodostamat hiekkaiset harjut.
Tekopohjavesilaitos Tavase ei Pälkäneen harjuja pilaa,
Tavaselle ei kerta kaikkiaan ole täällä tilaa!
Jukka Ollikkala
