Kesiä jotka kukkivat kauan sitten

Jouko Nivarpään kookas maalaus Rakennustyö sointuu kauniisti Arkin värimaailmaan. Edessä Aila Pakarinen kattaa Laitikkalan lähiruokaherkkuja avajaistarjoiluksi.

– Maalaan niin kauan, kuin suti pysyy kädessä, taidemaalari Jouko Nivarpää oli sanonut vanhoilla päivillään.

Ja niin hän todella teki, sillä kun hän joutui lähtemään sairaalaan kaaduttuaan ja murrettuaan jalkansa, telineelle jäi keskeneräinen työ.

– Se on yhä samassa paikassa, taiteilijan tytär Emilia Nivarpää kertoi.

Jouko Nivarpäätä (1927–2011) muistellaan lämpimästi Pälkäneellä ja erityisesti Laitikkalassa. Vaikka taiteilijan kotipaikka oli suurimman osan aikuisikää Kuhmoinen, lapsuus- ja nuoruusvuodet Pälkäneellä jättivät omat jälkensä hänen taiteeseensa. Nivarpään nuoruudentöitä taas jäi muistoksi pälkäneläiskotien seinille.

Niistä koottu Jouko Nivarpään muistonäyttely Moreeni kukkii on esillä Pälkäneen pääkirjasto Arkissa elokuun loppuun asti. Näyttelyn on koonnut työryhmä, johon kuuluvat Päivi Heikkilä, Seija Heikkilä, Aila Pakarinen, Kirsti Uotila ja Marketta Vaismaa.

 

Rakennustyö päätyi kirjastoon

Näyttelyn avajaisia vietettiin samalla viime vuoden elokuussa pois nukkuneen taiteilijan muistohetkenä. Kirsti Uotilan juontamassa Tilaisuudessa kuultiin taiteilijan lempisäveltäjän, Mozartin musiikkia Riku Huomon tulkitsemana sekä Nivarpään lempirunoilijan Aaro Hellaakosken sanoja.

Avajaisiin osallistuivat taitelijan tyttäret Emilia Nivarpää, joka kertoi muistoja isänsä elämästä, ja Henna Nivarpää-Ampuja.

Hilkka Kailanpää, taiteilijan ystävä nuoruusvuosilta, muisteli sekä taiteilijaa itseään että tämän varhaisista näyttelyjä. Hän oli itse 15-vuotiaana koulutyttönä näkemässä taiteilijan ensimmäisen Onkkaalan koululla järjestetyn näyttelyn, ja se oli unohtumaton kokemus.

Hilkka Kailanpää muistaa Jouko Nivarpään jo nuoruutensa ajoilta. Onkkaalan koululla asuessaan Kailanpään perhe ystävystyi taiteilijan kanssa, ja he viettivät yhteisiä iltatee- ja runohetkiä.

Nivarpään muisto säilyy Pälkäneellä myös julkisissa tiloissa. Hänen vuonna 1956 maalaamansa Rakennustyö, joka aikanaan hallitsi Pälkäneen Säästöpankin pankkisalin sisustusta, on nyt saanut paikkansa kirjastosta. Nordea-pankki lahjoitti työn Pälkäneen kunnalle, kun se lakkautti paikallisen konttorinsa.

Jouko Nivarpää maalasi myös Kostian koulun näyttämölle metsäaiheisen taustakulissin, kun uusi koulurakennus juhlasaleineen aikanaan valmistui. Kulissi on edelleen tallella koululla.

 

Poika joka piirsi

Pälkäneen näyttely koostuu kokonaan Jouko Nivarpään nuoruudentöistä. Varhaisimman esillä olevista töistä hän on maalannut 17-vuotiaana.

Nuoruusaikaiset työnsä taitelija on signeerannut Lempisenä, sillä perhe vaihtoi sukunimeä vasta vuonna 1956. Nivarpää on paikannimi Nauvon saaristosta, taiteilijan isän Erkki Lempisen nuoruudenmaisemista.

Jouko Nivarpää oli opettajapari Signe ja Erkki Lempisen kuopus, ja hän oli yhdeksänvuotias, kun perhe muutti Laitikkalan koululle.

– Isä on kuulemma ollut helppo lapsi: jos tuli hetki, ettei ollut mitään tekemistä, hän tarvitsi vain kynän ja palan puotipaperia. Siinä piirrellessä aika kului, kertoi Emilia Nivarpää.

Taidemaalari Jouko Nivarpää (1927–2011)

Jouko Nivarpää valmistui taidemaalariksi Taideakatemiasta vuonna 1950. Hän oli kyllä vanhempiensa toivomuksen mukaan aloittanut opinnot Kajaanin opettajaseminaarissa, mutta seminaari jäi kesken.

Hän teki päätöksensä kajaanilaisen taiteilija, kulttuurikriitikko H. Ahtelan kannustamana huolellisen harkinnan jälkeen, mutta viimeinen niitti iskettiin äkkinäisesti: Jouko oli nimittäin junassa matkalla Kajaaniin, mutta hyppäsi kesken matkan asemalle ja vaihtoi etelään menevään junaan.

Sitä tietä hän sitten jatkoi Helsinkiin Vapaaseen taidekouluun ja vuoden kuluttua Taideakatemiaan. Taiteilijan ura oli pitkä ja menestyksekäs, ja Nivarpää ehti toimia 19 vuotta myös Kuhmoisten yläasteen ja lukion kuvaamataidonopettajana. Hänet tunnetaan muun muassa arvostettuna muotokuvamaalarina.

Varhaisissa töissä luonnontunnelma on yhtä aikaa vahva ja herkkä. Niistä henkii viipyilevä haikeus kuin elokuun päivistä, ainakin yli kuudenkymmenen vuoden jälkeen tarkasteltuina. Monet työt kuvaavat tunnistettavasti Laitikkalaa.