Kotiseutuni Kangasala – eväsretki kulttuuriin hankkeen puitteissa tartuttiin jälleen suteihin ja väreihin, nyt Pentorinteen vanhainkodissa Kuhmalahdella. Osallistujina olivat keskiviikkopäivän päiväkeskusasiakkaat ikähaitarilla 59–94 vuotta. Taidetoimintatuokio osui ajallisesti merkitykselliseen hetkeen eli 12.12.12 kello 12.
Merkityksellisiä olivat myös ne monet muistot iloista ja suruista, joita osallistujat työstivät värien kautta näkyviksi kuvataiteilija Anitta Toivion ohjauksessa.
Pentorinteen päiväkeskuksen ohjaaja Anne Rantanen kertoi oman ryhmänsä innokkuudesta erilaiseen käsillä tekemiseen. Ryhmän kanssa on tehty käsitöitä, muovailtu ja askarreltu jos jotakin. Kahdeksan ryhmäläistä lähtikin taidetoimintaan ennakkoluulottomasti mukaan.
Ohjaaja on syyskauden aikana kirjannut ylös osallistujien lapsuuteen liittyviä tarinoita. Innokkaita tarinan kertojia on ollut useita. Osalla nämä tarinat muuttuvat taidetoiminnan kautta myös kuviksi.
Taidetapahtuma oli lajissaan neljäs. Vastaavia tapahtumia on järjestetty hankkeen toimesta kunnan eri päiväkeskuksissa kuluneen syystalven aikana hyvällä menestyksellä.
– Muistot ja niihin liittyvät tarinat näyttelevät pääosaa Eväsretki kulttuuriin -hankkeessa. Tarinoita kerätään neljässä päiväkeskuksessa ja lapsia sadutetaan kahdessa päiväkodissa ja yhdessä esikouluryhmässä. Tarinat ovat väline ikäihmisten ja lasten vuorovaikutuksen kehittämisessä hankkeen toimesta. Lisäksi lasten ja ikäihmisten tarinoistaan maalaamat kuvat täydentävät ja rikastuttavat yhteisiä tarinatuokioita, tiivistää hankkeen projektikoordinaattori Pirjo Saloranta.
Uudenlaista toimintaa
Muistojen ja niihin liittyvien tarinoiden työstäminen kuvaksi on päiväkeskusasiakkaille uusi itseilmaisun muoto. Osallistujat pohtivat itselleen merkityksellisiä muistoja ja niistä nousevia tunteita. Syntyneet tunnekokemukset ohjaavat värin ja välineen valintaa. Välineistä monet ovat tuttuja muista yhteyksistä, kuten kynsiharja, pieni tela tai vaikkapa tiskiharja. Löytyy joukosta perinteisiä pensseleitäkin, mutta suurikokoisia nekin.
Pienen epäröinnin jälkeen maalaukset lähtivät syntymään kuin itsestään. Jokaisen osallistujan kuvaprosessi oli yksilöllinen ja itselle merkityksellinen. Muistojen käsitteleminen kuvan tekemisen kautta on varteenotettava ja vahva itseilmaisun muoto myös ikäihmisen kohdalla. Kuvan kautta muistot tulevat uudestaan näkyviksi itselle ja kanssaihmisille. Kuvan kautta on toisinaan helpompi kertoa vaikeitakin asioita. Toisinaan voi antaa vain kuvan puhua.
Yksi osallistujista, 87–vuotias Inkeri Ylihinkkala, kertoi piirtäneensä viimeksi koulussa. Hänen kuvistaan välittyi isänmaallisuus, jota Suomen lippu edusti. Hänen toisena työnään syntyi värikäs sydän, johon piirtyivät elämän varrelta kertyneet ilot ja surut. Paksulla pensselillä tekeminen luonnistui häneltä hyvin. Kokemus oli hänen mukaansa kiva.
– Nyt kun tietää millaista touhua se on, niin voisin tehdä uudestaankin, hän naurahti iloisesti.
Tunnin työstämisen jälkeen kuvat alkoivat valmistua. Muutama osallistuja innostui tekemään kaksi muistoihin pohjautuvaa työtä.
Taidetoimintatuokion päätteeksi jaettiin prosessin synnyttämiä tunnekokemuksia kuvien äärellä ja kahvikupposen kera. Jokainen saattoi halutessaan kertoa, mitä mielessä liikkui työtä tehdessä. Toiminnallisen ja uudenlaisen tekemisen jälkeen päiväkeskusasiakkaat lähtivät kotiin hyvillä mielin ja yhtä kokemusta rikkaampana.
Nyt toteutettu taidetyöpaja, tarinoiden keruu sekä lasten ja ikäihmisten yhteiset tarinatuokiot ovat osa Kangasalan Kuulto-hanketta. Kangasalan hanke on yhtenä toimintakokeiluhankkeena mukana valtakunnallisessa kuntien kulttuuritoimintaa kehittävää KUULTO-hanketta, jota rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö ja koordinoi Jyväskylän yliopisto. Hanke päättyy kesäkuussa 2013.
Hankkeeseen voi tutustua internetissä sivulla http://www.kangasala.fi/harrastukset_ja_vapaa-aika/kulttuuri/kuulto-hanke/
blogi http://kuultokangasala.blogspot.fi/
