Laipanmaan retkeilyalue on hiljakkoin täydentynyt luontopolulla, joka kiertelee Rajalan metsäkämpän lähitienoilla noin kolmen kilometrin mittaisena. Polku noudattelee suurimmalta osin retkeilyreittiä, joka lähtee kämpältä Ison Hirvijärven suuntaan.
Enimmän työn polun suunnittelun ja käytännön rakentamisen eteen ovat tehneet – ketkäpä muutkaan kuin väsymättömät talkoomiehet Timo Nieminen ja Eino Anttila. Kaverukset kertovat, ettei hanke ole mikään hetken mielijohde.
– Tätä suunniteltiin varmaankin 15 vuotta. Yksi reittiehdotus päätyi jo ennenaikaisesti karttoihinkin, mutta jouduimmekin hankalaan tilanteeseen, kun neuvottelut metsänomistajien kanssa kariutuivat. Onneksi ei sentään päädytty käräjille, muistelee Timo Nieminen.
Lopullinen reitti kulkee vain metsäyhtiö UPM:n mailla. Yhden neuvottelukumppanin kanssa oli helpompi päästä sopimukseen.
– UPM antoi apua toteutusvaiheessa, esimerkiksi esittelytaulujen tekstien ja kuvien kanssa. Firma halusi myös luonnollisesti valvoa, mitä heidän metsistään kävijöille kerrotaan. Kaikki ehdotuksemme kuitenkin hyväksyttiin, toteaa toinen talkoolainen Eino Anttila.
Ihmisenkin jälkiä esitellään
Useimmat luontopolut esittelevät kulkijalleen alueen kasvistoa ja eläimistöä. Laipan polku ei tyydy siihen, vaan kertoo monta kiinnostavaa tarinaa myös siitä, miten takamaassa ennen elettiin ja harjoitettiin metsätaloutta.
Kolmen kilometrin matkalle on pystytetty kaksitoista opastetaulua, jotka valaisevat sekä sanoin että kuvin seudun luontoa ja historiaa monesta näkövinkkelistä. Retkeilijä pääsee sielunsa silmin näkemään, miten kettuperhe kenties majailee suuren kivipaaden alla. Seuraavalla kohteella voikin jo kuvitella, miten kaskirukiin satoa korjattiin paikassa, jossa nyt huojuu sakea mäntymetsä.
Laipanmaan luonto on pääosin karumpaa kuin muualla Sydän-Hämeessä. Siksipä se ei esittele kävijälleen ylivertaisen runsasta kasvi- tai eläinlajistoa. Alueen kiehtovuus perustuukin siihen, miten eri metsänkäyttömuodot nyt ja entisinä aikoina on sovitettu samoille sijoille.
– Tuon niityn kautta kulki aikanaan meidän onkipolkumme kotoa Ruokojärvelle, kaivelee Laipan kasvatti Timo Nieminen muistinsa sopukoita.
– Sen varrella kasvoi isoja kuusia, joiden maahan asti yltäviin pitkiin oksiin siimat usein haaskaantuivat.
Metsätalouden ”hirmuteot”, kuten avohakkuut, asettuvat nekin oikeampiin mittasuhteisiin, kun näkee, miten järeä puusto on jo kasvanut 1950-luvulla aukeaksi hakatulle ja kulotetulle Paattikallion alueelle.
– Monista kohteista, kuten tästä Paattikalliostakin, olisi paljon tarinoimista, josta vain pieni osa saatiin mahtumaan esittelytauluun, Nieminen sanoo, ja suunnittelee samalla johdattelevansa ensi syksyn vaellusryhmänsä reitin Paattikallioille päin.
Muutaman kilometrin polku näyttää luonnollisesti vain pienen osan tuhansien hehtaareiden alueesta ja sen annista. Polku onnistuu kuitenkin erinomaisesti herättämään kulkijan mielenkiinnon. Lisätiedon janoa voi sitten sammuttaa vaikka Niemisen vetämillä vaelluksilla tai tutustumalla Elämää Laipanmaassa -kirjaan.
Helppokulkuisuus miellyttää kävijää
Luontopolun alku- ja loppupiste ovat Rajalan kämpällä. Tallirakennuksen seinältä aivan parkkipaikkojen vierestä löytyy kartta, josta reitti selviää. Lenkki on luontevinta kiertää vastapäivään, joten ensin kävellään satakunta metriä tietä pitkin kohti Haltiaa ja mäen päältä poiketaan vasempaan johtavalle polulle.
Lähtöpäässä opastus voisi olla selkeämpikin, mutta polulle päästyä on helppo edetä sinipäisiä paaluja seuraamalla. Kartta toki helpottaa menoa. Maasto on helppokulkuista, joten vuorikiipeilijän taitoja tai varusteita ei tarvita. Lenkkitossuilla tai muilla ulkoilujalkineilla selviää mainiosti ainakin sadekausien ulkopuolella. Muutamat ojien ylityspaikat on varustettu tukevilla silloilla.
– Sillat tehtiin leveiksi ja tukeviksi senkin takia, että rakennusvaiheessa liikuimme Mika Eerolan lainaamalla mönkijäkalustolla, Eino Anttila perustelee.
Polku kiemurtelee enimmäkseen kovapohjaisessa kangasmaastossa, puita ja mättäitä väistellen. Puusto vaihtelee taimikoista jykeviin kuusikoihin ja salskeisiin mäntykankaisiin. Hakkuiden jälkiä on jonkin verran nähtävissä nyt ja jatkossakin, aivan kuten talousmetsässä kuuluukin olla.
Ruokojärven laavu antaa retkeilijälle tilaisuuden levähtämiseen ja eväiden nauttimiseen. Nuotiopaikka ja liiterillinen kuivia puita löytyvät laavun vierestä. Siisti hirsinen laavu soveltuu yöpymiseenkin ja helpotusta suomaan on paikalle rakennettu hajuton, kompostoiva huussi. Reitin toinen huussi sijaitsee lähtöpaikalla tallirakennuksessa.
Toukokuisena arkipäivänä luontopolulla ei vielä näkynyt kävijöitä ruuhkaksi asti. Polun kuluneisuudesta voi nähdä, että kulkijoita on kuitenkin ollut runsaasti. Samaa kertoo Ruokojärven laavun vieraskirja, jossa tuoreimmat merkinnät ovat edellispäiväisiä.
Kankailla kukkivat kevätlinnunherneet, kielot ja orvokit sekä rantaletossa valkoisina loistavat suomuuraimen ja tupasvillan kukinnot ovat ilman muuta kokemisen arvoisia.
Samalla reissulla pääsee tutustumaan Toltti-Kalleen, Sappeen kirkkoveneen alkuperään ja saattaa selvitä myös säästöpuiden perimmäinen olemus.
