Jos eläköityneet kunnan virkamiehetkin tulevat yrityksen 30-vuotisjuhliin, täytyy juhlakalussa ja sen suhteessa kotikuntaansa olla jotakin erityistä. Entisen Luopioisten kunnan kunnanjohtaja Rauno Haapaselle ja rakennusmestari Asko Valkamalle vierailu Printscorpion synttäreillä oli itsestäänselvyys.
Kuntapomojen tuomisetkaan eivät olleet kaikkein tavanomaisinta kukkakimppua. Miehet olivat kaivaneet arkistohyllyjen kätköistä nyt jo edesmenneen Pertti Haatajan koostaman komean valokuvateoksen, johon on dokumentoitu Printscorpion ensimmäisen oman teollisuushallin rakentaminen perusmontun kaivamisesta vihkiäistilaisuuteen.
Toimitusjohtaja Tommi Helminen otti tuliaiset kiitollisena vastaan. Hänelle kuvakokoelma palautti mieleen vaiheet, jolloin Luopioisten kunta uskoi kasvavan yrityksen mahdollisuuksiin rakennuttamalla sille toimitilat.
Avointen ovien kyläjuhla
Aitoolainen tekstiilipaino järjesti avoimien ovien päivän jo vuosikymmen sitten täyttäessään 20 vuotta. Nyt tempaus uusittiin ja suosio oli ylitsevuotavaa. Tehdas pullisteli väen paljoudesta aprillipäivän aamusta iltapäivään asti.
– Kukaan ei ole ehtinyt laskea, mutta arvioisin ainakin 250 vierasta käyneen päivän aikana, hehkutti Ari Järvinen tyytyväisenä.
– Lapsiakin on käynyt toistasataa, kun kylän alakoulun, eskarin ja ryhmiksen väki lasketaan yhteen. Koulutuskeskuksestakin kävi ryhmä oppilaita.
Tunnelma oli leppoisa ja välitön kuin perhejuhlassa. Kaikenlainen pönäkkyys loisti poissaolollaan, vaikkakin talon väki oli pukeutunut tummiin – nimittäin mustiin ja tummansinisiin t-paitoihin, joissa oli juhlapainatus.
Opastettuja tehdaskierroksia piti alun perin olla yksi aamu- ja toinen iltapäivällä. Todellisuudessa kierroksia taisi iltapäivällä olla parhaimmillaan menossa neljäkin yhtäaikaisesti. Työntekijöistä varsin moni oli vuorollaan perehdyttämässä kävijöitä tekstiilipainatuksen eri tapoihin ja vaiheisiin.
Osa Aitoon teollisuushistoriaa
Printscorpion taru alkoi 1984 Aitoon meijerin juustokellarista. Siellä Outi Helminen-Järvinen alkoi painaa paitoja. Vain pari vuotta aiemmin hänen isänsä Kalevi Helminen oli aloittanut Helmipaino Oy:n toiminnan samaisessa kylässä. Outin vanhempi veli Tommi oli yrityksessä mukana alusta asti. Ensimmäiset perheen ulkopuoliset työntekijät Jukka Telen ja Petteri Veckman palkattiin jo juustokellarin aikoihin.
Vuonna 1986 kunta laajensi Helmipainolle rakennuttamaansa hallia ja Printscorpio pääsi muuttamaan meijeriltä samoihin tiloihin. Tällöin myös Outin ja Tommin äiti Anneli Helminen tuli mukaan toimintaan. Pari vuotta myöhemmin hänen tilalleen tuli kolmas sisaruksista, Jarkko Helminen.
Toiminta ja tilan tarve kasvoivat edelleen, joten 1990 kunta pääsi taas hallia rakennuttamaan. Printscorpion ensimmäinen oma halli oli siis itse asiassa kunnan, mutta yritys lunasti sen vähitellen itselleen. Vuosikymmenen alku oli tuskien taivalta, kun vaatetusteollisuudessa tehtiin kilvan konkursseja ja toiminnan supistuksia. Printscorpiokin sai lamasta osansa luottotappioiden ja kysynnän supistumisen muodossa.
Lisää ahdistusta toi yrityskaupan yhteydessä tullut viiden vuoden kilpailukielto lippujen teossa. Lamasta kuitenkin rämmittiin hengissä läpi ja ennen 90-luvun puoliväliä alkoi jo helpottaa. Outin aviomies Ari Järvinenkin siirtyi noihin aikoihin Finlayson Lipuilta vahvistamaan Printscorpion rivejä.
Samoihin aikoihin Aitoon tekstiilipainoissa tapahtui muutakin. Helmipaino oli joutunut jo aiemmin Vuokko Oy:n konkurssin aiheuttamien luottotappioiden vuoksi myymään osan osakkeistaan Finlaysonille. 1993 Finlayson osti loputkin Helmipainosta ja sen toiminta siirtyi kylän vanhaan tehdaskiinteistöön, jossa puolestaan E. Heleniuksen kankaanpainotoiminta oli juuri päättynyt. Sittemmin yritys on taas myyty ja se jatkaa toimintaansa Flagmore Oy:nä.
Printscorpiolle avautui tilaisuus muuttaa viereiseen halliin Helmipainolta vapautuneisiin tiloihin. Samoissa tiloissa – tosin pariin otteeseen laajennetuissa – yritys toimii edelleenkin. Perheyrityskokonaisuutta täydentävät nykyisin myös yhtiössä työskentelevät Tommi Helmisen puoliso Anne Kärpänniemi ja Jarkko Helmisen vaimo Elina Vainio. Kaikkiaan työntekijöitä on tätä nykyä 23 henkeä.
Kestävää elämäntapayrittäjyyttä
Perustaja Outi Helminen-Järvinen miehensä Ari Järvisen kanssa muistelee, että perheessä yrittäjän elämäntapa oli alusta alkaen tietoinen valinta.
– Yrityksen menestyminen vaatii hyvän yritysidean, oikean ajoituksen ja paljon onnea. Lopputuloksena on se, että töitä riittää. Meillä niitä on riittänyt, välillä vaihtelevasti, mutta koskaan ei ole ketään lomautettu tai irtisanottu, Ari sanoo hivenen ylpeyttä äänessään.
– Yrittämisen hintana on ollut, että arki ja työnteko ovat ohjanneet elämäämme hyvin pitkälti. Lapsetkin ovat kasvaneet kiinni tähän elämäntapaan pienestä pitäen. Esikoinen Eetu oli alkuun rinkassa mukana, kun olin iltatöissä. Vähän isompana hän askarteli omiaan jossain nurkassa ja käytti puuhiinsa aina kaikki talon ilmastointiteipit, Outi muistelee.
Huonoista ajoista on selvitty myönteisellä asenteella ja katsomalla pahallakin hetkellä eteenpäin, 5-10 vuoden päähän. Vaikeina aikoina on pyritty investoimaan, että oltaisiin iskussa sitten, kun kysyntä taas paranee.
Myönteinen ajattelu näkyy myös ympäristötekoina.
– Kulutusta ja kuormitusta pyritään kaikin tavoin vähentämään, esimerkiksi panostamalla vedenpuhdistamoon, Ari vakuuttaa.
– Tuotteet ovat kestäviä, monet koneemme kierrätettyjä ja kaikki käyttämämme sähkö vihreää. Meillä tehty lippu kestää vuoden yhtämittaisesti salossa, kun halpatuotantolippuja voi joutua vaihtamaan kolmen kuukauden välein.
