Hajanaisista pätkistä se lähti – oli lyhyt tarina telttareissusta, metsästäjistä ja koulupojista. Ajan kuluessa juonenkäänteitä tuli enemmän ja kirjoittajalle selkiytyi se, miten eri tapahtumat nivoutuivat toisiinsa. Juhani Olutkosken omakustanne Ufohauta kertoo Pudasjärvelle sijoittuvista oudoista tapahtumista, joita setvivät niin paikallislehden toimittajat kuin paikallinen nuorisokin.
”Suomen Roswelliksi” joskus mainittu Pudasjärvi ei ennestään ollut kirjailijalle tuttu paikka. Pelkkään omaan mielikuvaansa hän ei kuitenkaan kirjoittaessaan luottanut.
– Kävin Pudasjärvellä kirjoitusprosessin aikana, tilasin jonkin aikaa sikäläistä paikallislehteä ja seurasin nettifoorumiakin. Ilman muuta tapahtumien oli sijoituttava Suomeen.
Tutumpi sijoituspaikka kirjalle olisi ollut Pälkäneellä, jossa kirjailija viihtyy vapaa-aikanaan. Edellytyksiäkin erikoiselle tapahtumaympäristölle Pälkäneen seudulla olisi, sillä niin sanottu kirkkojen 33,3 kilometrin sääntö pätee myös Sydän-Hämeessä. Kangasalan kirkon ja Luopioisten kirkon välimatka on suunnilleen 33,3 kilometriä – samoin kuin Luopioisten kirkon ja Padasjoen kirkon tai Kuhmalahden kirkon ja Kuhmoisten Papinsaaren kappelin välinen etäisyys.
– Rauniokirkon ja Hattulan kirkon välimatka on kyllä hieman alle 33 kilometriä, joten on vähän kyseenalaista, kuuluuko se siihen verkostoon, Olutkoski myöntää.
Hän kuitenkin muistuttaa, että Hattulan kirkosta Lammin kirkkoon on matkaa noin 33,4 kilometriä ja Lammin kirkosta Ahveniston kappeliin suunnilleen 33,4 kilometriä.
– Paljon tulee luettua kaikenlaista, ja 1980-luvun puolivälistä lähtien olen ollut mukana niin sanotuissa huuhaa-piireissä. Siellä on ollut erilaisia porukoita: astrologeja, henkiseen kehitykseen keskittyviä, haamunmetsästäjiä, salatieteilijöitä…, Olutkoski listaa.
Itse hän sanoo olleensa mukana aidosta kiinnostuksesta, mutta epäilevänä.
– Kaikkea, mitä lukee, voi aina vähän epäillä.
Tee se itse
Olutkoski on ammatiltaan metallimies. Kirjoittajaksi siinä ohessa ryhtyminen kypsyi hiljalleen, kun hän odotteli elokuvaa tai kirjaa 1970- ja -80-lukujen taitteen asetelmasta, jossa vastakkain olivat ”fiftarit” ja ”punkkarit”.
– Kun mitään ei aiheesta tullut, aloin tehdä siitä itse kirjaa, Olutkoski kertoo.
Kouluaikana äidinkielen numerot olivat pyörineet lähempänä kuutosta kuin kymppiä, joten kirjoittamista oli jonkin verran opiskeltava uudelleen.
– Työ kuitenkin opetti tekijäänsä, ja kirjoittaessa kehittyi kielellisesti.
Koska kirjoittaminen oli sivutoimista eikä valmistumisella ollut kiire, kirja kypsyi rauhassa. Sen rinnalla alkoi rakentua toinenkin teos, jonka aihepiiri oli Olutkosken toinen kiinnostuksen kohde: ufot. Vuosien prosessi huipentui molempien kirjojen valmistumiseen ja tyytyväisyyttä seuranneeseen tunteeseen kirjoittamistauon tarpeellisuudesta.
”Oikeankin”, eli ison kustantajan julkaiseman, kirjan Olutkoski oli saada jossakin vaiheessa julkaistuksi. Aforismiteoksen julkaisu kaatui kuitenkin samassa rytäkässä kustantamon kaatumisen kanssa.
Olutta vain nimessä
Eihän sitä nimiasiaa suoraan kehtaa keneltäkään kysyä, mutta kierrellen ilmaan nostettuun kysymykseen Olutkoski vastaa suoraan.
Juhani Olutkoski ei ole kirjoittajan oikea nimi, vaan yhdistelmä oikeasta nimestä ja Ojutkangas-sukunimen muunnoksesta.
– Luin sen usein ”Olutkangas”, ja ajattelin miksei nimi voisi olla myös ”Olutkoski”. En kyllä itse pidä oluen mausta, hän taustoittaa.
Salanimen käyttö oli pitkän harkinnan tulos.
– En halunnut käyttää omaa nimeäni, ettei tulisi leimatuksi huuhaa-tyypiksi. Ufoihin uskominen on höyrypäisyyden merkki eikä mitenkään salonkikelpoinen harrastus. Hengellisissä piireissä uskovana mukana olo on puolestaan yleisesti ihan hyväksyttävää, ja tätä asiaa halusin kirjassakin nostaa esille.
