Lähdin huoltajana tyttäreni Pinjan kanssa Erasmusmatkalle Irlantiin. Raikun koulusta mukana olivat myös luokkatoveri, rehtori ja opettaja. Osallistujia oli myös Huutijärveltä, sekä Belgiasta, Saksasta, Sloveniasta ja Italiasta.
Matka oli huikea kokemus meille molemmille. Pinjaa tietysti jännitti lentäminen, tämä oli ensimmäinen tilaisuus päästä lentokoneeseen ja sen mukana maailmalle.
Ensimmäinen havainto Irlannin puolelta oli, että siellä kuljetaan ihan väärällä puolella tietä ja tiet ovat kovin kapeita. Luonto oli jo vihreämpää kuin täällä Suomessa.
Saint Theresa’s National school oli aivan kuin oma koulu, pieni kyläkoulu. Oppilaita suunnilleen saman verran. Se mikä koulussa Pinjaa kummastutti eniten, olivat koulupuvut, niitä hän ei missään tapauksessa haluaisi Suomeen. Äidin näkökulmasta koulupuku olisi kovin vaivaton, ei olisi aamuisia pukeutumismurheita.
Meitä vieraita varten oli järjestetty ihan oma konsertti jossa saimme maistiaisia irlantilaisesta musiikista ja tanssista ja palanen historiaakin Amerikan tuliaisena.
Vierailimme Connemaran kansallispuistossa ja saimme tuta mitä on paikallinen sää. Siellä sanovat, että kaikki vuodenajat yhtenä päivänä. Välillä on kylmä, välillä on lämmin, sitten sataa ja taas paistaa.
Ehdoton matkan kohokohta oli lauttamatka Inisbofiniin. Tällöin meitä suosi erittäin aurinkoinen keli. Lautalla tarkkailimme merta silmä kovana ja saimme nähdä delfiinejä ja hylkeitä. Saarella kävelimme ja tutkimme rantahiekkaa ja leviä. Kolusimme linnan raunioita ja keräilimme tuliaisiksi simpukoita.
Iltaisin meille oli varattuna aina yhteinen illallinen koko porukalle, joka sinänsä oli kivaa, mutta ei-kalanystävän mielestä kalaa oli aivan liikaa.
Tämän projektin ehdottomasti parhaaksi asiaksi nousivat nämä matkat: lapset pääsevät tutustumaan toisiin samanikäisiin koululaisiin. Tärkeitä ovat myös kirjeystävät, ennen matkaa saadut sekä matkalta muodostuneet.
Äidin näkökulmasta matka oli kovin opettavainen: vieraan maan tapoja, kulttuuria ja paljon uusia ihmisiä, joiden kanssa kommunikoidaan, vaikkei se kieli aina niin sujuisikaan.
Paikan päällä nähty ja koettu painuu paljon paremmin mieleen kuin pelkästään kirjasta opittu asia.
Pinja ja Pilvi Mansikkaviita
