Itsenäisyyden satavuotisjuhlaistunto pidetään syksyllä peruskorjatussa Eduskuntatalossa. Ovet avautuvat kaksivuotisen remontin jälkeen kesällä. Vielä nyt ne seisovat Mikael Holman verstaalla Hämeenlinnassa.
Pälkäneeltä lähtöisin oleva huonekaluentisöijä sai syksyllä istuntosalin pöytien kunnostuksen sellaiseen vaiheeseen, että saattoi siirtyä ovien kimppuun.
Holman urakkana ovat Eduskuntatalon ykköskerroksen ovet. Pääaulan, hissiaulojen ja ravintolan ovet ovat kaikkein kovimmalla kulutuksella, ja siksi ne olivat heikoimmassa kunnossa.
Muutamat ovet on pitänyt pintakäsitellä kokonaan uudestaan vanhan mallin mukaisesti. Monista ovista pitää myös vaihtaa osia, ennen kaikkea listoja. Uusiksi menevät myös useiden ovien lasit, jotka vaihdetaan turvalaseiksi.
Huonekaluja Presidentinlinnaan
Kolmekymppinen huonekaluentisöijä ei ole Eduskuntatalossa ensimmäisen arvokohteensa kimpussa. Remontoituun Presidentinlinnaan tuli kymmenen Pälkäneellä kunnostettua huonekalua. Osa kalusteista oli päässyt varsin kehnoon kuntoon, mutta muun muassa uusiksi viilutettu pöytä päätyi arvopaikalle uudistetussa talossa.
Mikael Holman työhön oltiin niin tyytyväisiä, että Hämeenlinnaan muuttaneelta pälkäneläisentisöijältä pyydettiin tarjousta myös Eduskuntatalon pöytäurakasta.
Kiehtova työmaa käynnistyi viime vuoden jouluaaton aattona. Holma muutti viikkokausiksi rakennuspölyltä suojaavaan telttaan ja alkoi irrottaa kansanedustajien kaarevien pöytien lakkakerroksia.
Suuri osa Eduskuntatalon 3500 entisöitävästä kalusteesta lähti muualle kunnostettavaksi, mutta istuntosalin suuria jakarandapuuviilulla päällystettyjä pöytiä ei voinut lähteä siirtelemään.
– Ne on siellä kasattu, ja siellä ne pitää myös entisöidä.
Varsinaisessa työssä glamour kaukana
Pöytien kunnostuksen lomassa Mikael Holma esitteli talon näkyvintä kohdetta lukuisille medioille ja talon väelle. Kun salamavalojen välke taukosi, mies palasi selkä koukussa teltan suojiin.
– 12–13 hengen pöytiä mahtui kerralla telttaan neljä. Niiden lakkakerrosten irrottelemisessa meni viikko, puolitoista per pöytä.
Useiksi kuukaudeksi pöytien kimppuun kumartunut Holma hämmästeli itsekin, että selkä vielä suoristui puhdistusurakan jälkeen.
– Se oli muutenkin melkoista steppailemista ja akrobatiaa valtavan työmaan ja rakennustelineiden keskellä.
Istuntosali on eduskunnan ydin, itsenäisen maan ehkä arvokkain paikka. Mutta entisöijälle se on samanlainen työmaa kuin muutkin.
– Ei työhön sisälly sen suurempaa glamouria. Ei pöytiä puhdistaessa ajattele, kuka siinä on istunut eikä ovia kunnostaessaan mieti, mistä ne ovat. Mutta kun päivän päätteeksi suoristaa selkänsä ja näkee sen Jaa – Ei – Tyhjää Poissa -taulun, niin nopeasti muistaa missä on.
Vaikka Holma uskoo, että kaikki valmistuu ajallaan ja työn jälki on virheetöntä, niin toisinaan työt ovat tulleet uniin.
– Kyllähän se jännittää nähdä tulevaisuudessa työnsä tuloksia televisiosta.
Kolhutkin kuuluvat talon historiaan
Syyskuussa Mikael Holma sai istuntosalin urakan jamaan, että vanereilla suojatut pöydät saattoi jättää odottamaan rakennustelineiden purkua ja äänestystekniikan asennusta. Sen jälkeen entisöijä palaa viimeistelemään kalusteet.
Alkuvuoteen ajoittuu myös parhaillaan entisöitävien ovien asennus. Holma ei ole koskaan nähnyt niitä paikoillaan, ja entisöijällekin on yllätys, kun hän näkee, mihin niitä aletaan kiinnittää.
– Minulle ovet tulivat valmiiksi laatikkoon pakattuna.
Ovien lisäksi Holma entisöi myös karmit. Osaan ovista asennetaan uusia sähkölukkoja ja muuta tekniikkaa.
Suuri osa ovista alkuperäisiä arkkitehti J. S. Sirénin ajan taidonnäytteitä, jotka ovat olleet käytössä vuodesta 1931 alkaen. Kaikkia 85 vuoden aikana syntyneitä elämän jälkiä ei ole tarkoitus poistaa ja piilottaa, sillä kolhutkin kuuluvat talon historiaan.
Holma oppi tämän heti ensimmäisten entisöintitöidensä yhteydessä. Työn alla oli edesmenneen sukulaisen vanha arvotuoli. Kun työ eteni käsinojan alapintaan, Holma löysi kynsien jälkiä: tuolissa istunut oli joutessaan tai hermostuksissaan kynsinyt puupintaan syvät uurteet. Aloittelevasta entisöijästä tuntui, ettei hänellä ollut mitään oikeutta lähteä poistamaan edeltävien sukupolvien jättämiä jälkiä.
Ovia paikattu silikonilla ja sinitarralla
Eduskuntatalon ensimmäisen kerroksen jyhkeät ovet valmistettiin 1930-luvun taitteessa loimukoivusta. Niiden elävä pinta on vuosikymmenten varrella peittynyt lakkakerrosten alle.
Mikael Holma puhdisti monista ovista lukemattomat lakkakerrokset ja aloitti puhtaalta pinnalta. Nyt tummuneisiin ja sumentuneisiin pintoihin on palannut alkuperäinen ilme.
Työn alla on kaikkiaan kolmisenkymmentä ovea. Pahin on jo takana, sillä Holma aloitti työt heikkokuntoisimmista. Sekä käyttö että takavuosikymmenten korjaukset ovat jättäneet jälkensä. Kuluneita pintoja ja kolhuja on peitelty väärillä aineilla. Irronneita listoja on kiinnitelty silikonilla, jopa sinitarralla. Sieltä täältä puuttuu paloja.
Mies uskoo, ettei hänen kädenjälkiään päivitellä tulevaisuudessa samaan malliin kun hän ihmettelee 80-luvun korjauksia.
– Teen parasta mahdollista jälkeä tämänhetkisellä tietämyksellä.
Käytössä ovat myös parhaat mahdolliset aineet. Esimerkiksi istuntosalin pöytien pinnat Holma pulituurasi sellakalla.
– Se on arvostetuin mahdollinen lakka. Sitä saadaan suoja-aineesta, jota Kaakkois-Aasian metsissä elävä kuoriaisnaaras jättää muniensa turvaksi, Holma esittelee.
Sellakan hyvä puoli on se, että pintaa voidaan paikkailla, koska lakka ei lohkeile irti. Sen sijaan pöytien pinnasta poistettu paksut lakkakerrokset olivat menneet kauttaaltaan hiushalkeamille.
– Niin käy, kun selluloosalakkaa kertyy paksusti. Siksi vanhat kerrokset olisi pitänyt välillä poistaa, eikä vetää paikkauskerroksia päälle.
Entisöintityö tehdään saranoita myöten. Holma puhdistaa tummuneet saranat ja palauttaa ne alkuperäiseen hohtoonsa – kunnes patinoi ne vanhan näköiseksi ja vetää päälle suojaavan lakkakerroksen.
Myllyn kasvatti
Mikael Holmasta tuli vuosi sitten hämeenlinnalainen, kun hän hankki sieltä rintamamiestalon yhdessä avopuolison kanssa. Suunnitelmissa on tehdä kodin yhteyteen työtila, sillä Holma on oppinut lapsuudessaan, että siinä on omat etunsa, kun työpaikka on kotona.
– On vain pidettävä vain huoli, että työt tulevat tehtyä, eikä lipsu muihin hommiin.
Mikael Holma on myllyn kasvatti. Hän oli neljän vanha, kun dramaturgiäiti ja taidekonservaattori-isä hankkivat Pälkäneen vanhan vehnämyllyn. Seppo Holma kunnosti myllyyn itselleen työtilat, joten lapset kasvoivat entisöitävinä olevien taideteosten keskellä.
– Kai siitä sai itsekin kimmokkeen käsityöläisen uralle, kun näkersi isän jaloissa omia juttujaan
Viisi vuotta sitten Mikael Holma valmistui huonekaluentisöijäksi Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta. Nuorukainen pisti saman tien pystyyn oman yrityksen. Se toimi viime vuoteen saakka myllyllä.
– Saatoimme pakertaa isän kanssa vierekkäin omiin töihimme keskittyneinä kymmentuntisia päiviä sanomatta sanaakaan.
Työ vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä
Sekä mestari että kisälli hyötyvät siitä, että työhuoneella on kaksi ammattilaista. Mikael Holma myöntää jääneensä kaipaamaan isän palautetta.
– Itsekseen puurtaessa työlleen sokeutuu helposti. Puuduttava työvaihe voi kestää viikkotolkulla, ja saattaa mennä kuukausia ilman että työssä tulee mitään valmista.
Mutta aikaa ja pitkäjänteisyyttä vaativan työn palkinto on sitäkin suurempi silloin kun se tulee.
– Siihen mielettömään fiilikseen ei kyllästy koskaan, kun asiakas sanoo ’vau’ jumalattoman työn jälkeen. Hienointa tässä työssä lopulta se, että voi tehdä ihmisiä tyytyväisiksi.
Mikael Holma on juuri saanut välikiitokset Eduskuntatalon työstä, ja se tuntuu erityisen hienolta, sillä työmaata valvovat museoviraston edustajat ja lukemattomia muut huippuammattilaiset.
– He sanoivat, etteivät olisi ikinä uskoneet, että ovista tai pöydistä saisi näin hyviä. Ei museovirastolta ole totuttu saamaan vuolaita kehuja. Se lämmitti mieltä, mutta yhtä hienolta tuntuvat jokaisen asiakkaan kiitokset.
Poikkeuksellisia merkkikohteita
Eduskuntatalotyömaalta olisi löytynyt Mikael Holmalle enemmänkin töitä. Istuntosalin pöytien ja ensimmäisen kerroksen ovien lisäksi häneltä kyseltiin tarjousta muun muassa puhemiehen työhuoneen ja hissien entisöinnistä.
– Mutta yksin omat rahkeet eivät riitä. Minä en voi olla se, jonka työt eivät valmistu määräajassa. Ja olisi mahdoton ajatus, että palkkaisin apua. Ainoa, johon voisin luottaa, olisi oma isä, Mikael Holma sanoo.
Nuori osaaja on saanut uralleen lentävän lähdön ja päässyt viiden yrittäjävuoden aikana tekemään poikkeuksellisia merkkikohteita.
– Kyllähän tässä saa olla kiitollinen, sillä kaikilla ammattilaisilla ei ole töitä, vaan he joutuvat haalimaan erilaisia mööpeleitä kunnostettavaksi.
Holma vitsailee, että jos hän haluaisi edetä presidentinlinnaa ja Eduskuntataloa arvokkaampiin kohteisiin, niin edessä olisi lähtö ulkomaille.
– Johonkin Versaillesin linnaan pitäisi varmaan päästä.
Huonekaluja pitää huoltaa
Arvokohteiden entisöinnit jaetaan kilpailutuksen kautta. Siinä pärjätäkseen pitää osoittaa, että selviytyy korkeaa laatua vaativista kohteista.
– Pelkkä hinta ei saa ratkaista, Mikael Holma sanoo.
Ja hinnan laskeminen vaatii melkoisia selvännäkijän kykyjä, sillä tarjoukset joutuu jättämään näkemättä.
– Joka kohteesta on yksi kuva. Niiden perusteella pitää arvioida hinta pöytä ja ovi kerrallaan, vaikkei yhtään tiedä, mitä vikaa niissä on, ja meneekö niiden kanssa viikko vai kuukausi.
Mutta entisöijäkään ei voi ajatella pelkkää palkkaa, vaan Eduskuntatalon kunnostaminen on kunnia-asia. Siellä osaaja pääsee jättämään kädenjälkensä arvokkaimpaan mahdolliseen paikkaan.
– Onhan se hienoa, että voi vielä 50 vuoden päästäkin sanoa, että se olin minä, joka tein nuo.
Entisöijä toivoo, että jatkossa pöytiä ja ovia huolletaan hieman säännöllisemmin, jotta jälkipolvet pääsisivät niiden kanssa vähemmällä.
– Huonekalut ovat käyttötavaroita samaan tapaan kuin vaikkapa autot. Ne menevät huonoon kuntoon, jos niille ei tee vuosikymmeniin mitään.
Kommentointi on suljettu.