Riihimäkeläinen Keijo Nieminen ilmoitti toisinaan aamuisin, että hänpä lähtee Luopioisiin, kun siellä on toripäivä.
– Isä ajoi Luopioisiin ja istui Rauhan kahvilassa koko päivän ja tapasi tuttuja. Se oli hänelle todella tärkeää. Illalla hän palasi kotiin puhtia täynnä, riihimäkeläinen Ritva Pahkala muistelee pari vuotta sitten edesmennyttä isäänsä.
Toisen polven mökkiläinen on omaksunut isältään rakkauden Luopioisten toria kohtaan.
– Jos vain ollaan Holjassa, niin joka torstai ja lauantai poiketaan torille. Aina täältä tarttuu jotain mukaan, mutta vielä tärkeämpää on tunnelma ja ihmisten kohtaaminen, Pahkala sanoo.
Ritva Pahkala ja moni muu mökkiläinen oli reilut pari vuotta sitten hieman hukassa, kun vuosikymmenet torikahvilaa emännöinyt Rauha Pirttiniemi joutui terveytensä vuoksi jättämään paikkansa.
Torikahvilaan ilmestyi eräjärveläinen Päivi Siren, joka oli sitä ennen kaupannut Luopioisten torilla parinkymmenen vuoden ajan maatilan tuotteita, perennoita ja käsitöitä.
– Rauha kysyi, voisinko minä jatkaa kahvion vetämistä, Siren kertoo.
Kyseessä on kunniatehtävä, josta ei voinut kieltäytyä. Mukana seuraa myös iso vastuu.
– Tänäkin aamuna heräsimme puoli neljältä ja olimme paikalla puoli kuudelta avaamassa ovia, jotta myyjät saavat pöytänsä. Katson myös, että kaikille löytyy paikka.
Siren palvelee omassa katoksessaan niin kauan kuin väkeä riittää ja varmistaa lähtiessään, että tori jää siistiksi.
– Ei kauppiaiden jäljiltä kyllä yleensä mitään jää, hän kiittelee.
Rauha piti torin hengissä
Päivi Siren vaalii edeltäjänsä perinteitä kahvilansa nimessä.
– Luopioisissa ei olisi toria ilman Rauhaa. Hän piti torielämää pystyssä vuosikaudet. Tämä on aina Rauhan kahvila, Siren vakuuttaa.
Hän sanoo vähitellen oppivansa välitöntä rupattelua, jota torikahvionpitäjältä vaaditaan.
– Joku nimitti minut Rauhan ottotyttäreksi, Siren nauraa.
Tänä vuonna torikahvilan kesä alkoi vapulta. Syksyllä jatketaan niin kauan kuin tarkenee ja väkeä riittää.
– Se on keväällä merkkitapaus, kun tori herää kunnolla eloon. Moni kävi erikseen toivottamassa tervetulleeksi, Siren kertoo.
Luopioisten tori on suosittu sekä asiakkaiden että kauppiaiden keskuudessa. Moni levittää pöytänsä mielellään Luopioisiin, sillä hyväntuulisuus tarttuu ihmisestä toiseen ja kauppakin käy.
– Luopioisten tori on kylän kokoon nähden mahdottoman elävä. Kesäaikaan täältä saa melkein kaiken: tuoretta satoa pelloilta, leivonnaisia, vaatteita, antiikkia ja kirpparikamaa, Päivi Siren sanoo.
Satunnaisenkin kauppiaan on helppo pystyttää kojunsa torille, koska siitä ei peritä hintaa.
– Jos myyntipaikat menisivät maksullisiksi, se olisi torin kuolema. Ja samalla kärsisivät paikkakunnan liikkeet, joihin toripäivä tuo asiakkaita, Siren sanoo.
Vilkkaimpina kesäpäivinä tori levittäytyy kirkon parkkipaikalle saakka.
– Vakituiset kauppiaat pitävät torin pystyssä, ja siksi heillä täytyy olla etuoikeus omiin paikkoihinsa. Kelin ja asiakkaiden mukaan liikkuville jäävät loput paikat.
