Istuessani työpöytäni ääressä kuuluu jatkuva liikenteen meteli avoimesta ikkunasta. Väliin kolahtelevat jakeluauton ovet, talvella lumiaura ja joku opastaa toista soittamalla torvea. Käytävällä kopisevat kannat, ihmiset juttelevat keskenään ja onneksi varsin usein helähtää myös iloinen nauru.
Yöllä heräilen kesällä sisäpihan puolella olevassa makuusijassani Lönnrotinkadulta kantautuviin monenlaisiin ääniin. Kaapelitehtaalla tai Nosturissa keikalla olleet tulevaisuuden toivot ovat näemmä majoittuneet Omenahotelliin ja purkavat loppuja paineitaan ölähtelemällä eläinten tavoin.
Siivo rappumme edessä aamuisin on joskus lohduttoman näköinen, äiti ei ole muistanut ihan kaikkia käyttäytymissääntöjä opettaa.
Silloin tällöin talossamme olevan erityisen suositun ruokaravintolan henkilökunta pitää lämpimänä yönä tulos- ja kehityskeskusteluitaan ikkunani alapuolella korventaen ahkerasti tupakkaa sekä nautiskellen sivistyneesti alkoholijuomia. Unta on helppo jatkaa, kun tietää kaikkien olevan oikealla asialla.
Aitoon mökillä herään joskus hiljaisuuteen. Ei kuulu kerta kaikkiaan mitään. Kevään taittuessa kesäksi varhaisen aamun täyttää lintujen laulu. Aamukuuden jälkeen surahtaa jokin kone käymään Karisella.
Ollessani puoli vuosisataa sitten kesäisin Varpaisjärven ukkilassa lehmät lypsettiin käsin ja ainoa koneen ääni siihen liittyen oli separaattorin pärinä. Jollakin tavalla kytken pellon toisen puolen hurinan maidontuottamiseen, miten sitten lie, pitää joskus kysyä Heikiltä. Saattaapa viereisellä pihalla sirkkelikin vongahtaa aika varhain.
Talvi on tulossa tänäkin vuonna. Kohta muistaa itse olevansa vapaalla ja voi levollisin mielin painaa pään tyynyyn vielä tunniksi pariksi. Päivän mittaan tuuli yleensä yltyy ja mielen rauhoittaa haapojen havina.
Kaupungin elämän äänet eivät niinkään ole riippuvaisia vuodenajoista. Maalla maailma myös näiltä osin on toinen. Lintujen ääniä ei Helsingin keskustassa ymmärrä aistia lokkien kirkunaa lukuun ottamatta. Joskus keväällä huomaa yllättäen kuulevansa Vanhassa Kirkkopuistossa muunkinlaista viserrystä.
Mökillä häviävät syksyn tullen sekä linnut että niiden laulut. Talvella aterioimassa käyvät siivekkäät toki jotakin juttelevat pyrähdellessään. Lumien hävittyä pesänrakennuspuuhissa touhuavat osin kaukomailta matkanneet paluumuuttajat pitävät monenlaista tarinointia yllä sekä veden tuntumassa että kauempana rannasta. Keskustelu sen kun yltyy poikasten varttuessa. Itsekin huomaa kummasti virkistyvänsä.
Taajamien ulkopuolella ajelevat traktorit, puimurit ja muut työkoneet pelloilla. Yhä useammin näkee mönkijän tai moottorikelkan. Alue on yhtä arka kuin miehen korvarengas ja poninhäntä, joten jätän näiden laitteiden tarpeellisuuden nyt kommentoimatta. Palaan aiheeseen vielä joskus, kun minusta tulee riittävän rohkea. Rakentamisen ääniä kuuntelee mielellään. Tietää näet syntyvän jotakin uutta tai sitten korjataan vanhaa käyttökuntoon. On kiva nähdä mökkinaapuriin nousevan leikkimökin kolmannelle sukupolvelle, rakennus on tae jatkuvuudesta.
Veikko Huovinen kirjoitti aikanaan aivan mahtavan teoksen Kylän koirat. Kirja tulee mieleen talvella, kun maalaistalojen koirat avaavat moniulotteisen viestiketjunsa kuulaassa pakkasillassa.
Lähitienoon karvakuonot käyvät ilmoittelemassa itsestään myös mökkimme pihalla. Pyry pyöri pentuna hyvin usein tontillamme, poikkesipa joskus sisällekin.
Teimme semmoisen sovinnon, ettei puhuta isännälle puoliakaan näistä reissuista, muuten tulee kotona sanomisista. Nyt rikokset ovat vanhentuneet, eikä niistä voida rangaista. Ruusuvuoren Kimmon lemmikki käy samoin merkkailemassa reviiriä vähän sallittua loitommalla. Kutsuhuutojen kantautuessa eläin jatkaa muina koirina pyöriskelyään kuuroksi tekeytyen.
Viime kesän kuumina hellepäivinä kävi naapurilaiturilla mahdoton kuhina. Rakenteilla olevan leikkimökin asukkaat jaksoivat ryllätä tuntitolkulla lämpimässä vedessä. Lasten iloiset huudot kirkastivat ilmaa vielä lisää.
Isä oli jälkeläistensä metelöinnistä huolissaan, näinköhän ikääntyvät toimintaa tarkkailevat naapurit häiriintyvät moisesta menosta. Voi hyvänen aika! Pelko on turha.
Asioita tutkitaan. 1970-luvulla tehtiin yliopistossa iso työ, kun kartoitettiin liikennevirtoja ja niistä aiheutuvia meluhaittoja. Lopputulema oli, että aamuisin ajoneuvot menevät isolla joukolla kohti taajamien keskustoja. Iltaisin jonot muodostuvat päinvastaisiin suuntiin. Liikenteen aiheuttama melu on selvästi suurempaa kaupungissa kuin maalla.
Suomen paras pilapiirtäjä kautta aikojen on Kari Suomalainen. Karilla oli kokemusta elämisestä Helsingin keskustassa sekä Valkeakosken Visavuoressa. Hänen ohjeensa oli selvä. Mikäli haluaa välttää kaupungin melua, on syytä muuttaa maalle.
