Sanonta pätee täydellisesti esteratsastukseen. Tämän tietää myös aitoolainen esteratsastaja Heini Puomila, jolle avautui vuoden alusta paikka nuorten maajoukkueringissä. Nyt Puomila voi osallistua kansainvälisiin kilpailuihin kotimaassa, mutta edelleen hän joutuu kisaamaan edustuspaikoista ulkomaille.
– Nuorempana olisin sanonut tavoitteeksi maailmanmestaruuden tai olympiamitalin, mutta nyt osaan jo olla realisti, 21-vuotias Puomila toteaa.
Esteratsastus on välineurheilua, missä olympiatason hevonen maksaa satoja tuhansia euroja. Koska kilpahevoset sairastelevat usein, ratsastaja tarvitsee myös pari vararatsua. Hevosten hankinta ja ylläpito nostavat ratsukon budjetin tähtiin, joten Puomilan mukaan nyt ei kannata edes haaveilla kansainvälisestä huippumenestyksestä. Puomila moittii suomalaista maajoukkueiden valmennusjärjestelmää nurinkuriseksi.
– Saksassa ja Hollannissa valmentajat kiertävät juniorikisoja ja etsivät lahjakkaita nuoria valmennettaviksi. Suomessa edustusjoukkueeseen pääsevät pääasiassa vain rikkaat, joilla on varaa huippuhevosiin. Ratsastajan lahjoilla tai kyvyillä ei ole tarpeeksi merkitystä, vaan paras hevonen ratkaisee, Puomila vertaa.
Nuori nainen harrastaa vanhempien ja isovanhempien tuella. Aitoolaiselta Printscorpiolta liikenee sponsorirahaa yhden kisapäivän verran. Myös oma kouluavustajan palkka menee hevosurheiluun.
– Rahan lisäksi huipulle pääsy vaatii koko elämän uhraamista ratsastukselle. Minä haluan elämältä muutakin, ensi syksynä luokanopettajakoulutuksen aloittava Puomila kertoo.
Kehittyminen palkitsee
Silti nuori nainen tekee jo nyt valintoja ratsastuksen hyväksi. Koska hevoset ja harjoituskenttä sijaitsevat pihapiirissä, ratsastaja asuu vielä isänsä kodissa, vaikka mieli tekisi jo omaan asuntoon. Viikonloput menevät kilpailuissa huhtikuun lopusta syyskuuhun; hevosten hoitoon ja harjoittamiseen kuluvasta ajasta puhumattakaan. Jokin kuitenkin korvaa vaivannäön.
– Kehittyminen palkitsee minua, liittyipä se sitten ratsastukseen tai oppilaiden edistymiseen koulussa, Puomila innostuu.
Edistymistä voi seurata itsensä lisäksi myös hevosissa. Nuoren naisen tallissa korskuu kolme komeaa ratsua: 12-vuotias Ballerina, kahden olympiavoittajan ja maailmanmestarin ylväs jälkeläinen, ärhäkkä 9-vuotias Wallenger sekä 7-vuotias Keepsake, kovapäinen kiukuttelija, vaikka ruuna onkin.
Puomilan mukaan hevosia on minimimäärä, isän ja poikaystävän mielestä koneja on liikaa. Tosiasia on kuitenkin se, että Ballerina, ”jonka selässä sukupolvien laatu tuntuu”, on nivelsiteiden vuoksi pitkällä sairauslomalla. Vallaton Keepsake on vielä raakile.
– Wallenger ei ole niin kyvykäs kuin Ballerina, mutta olen jo päässyt jyvälle, kuinka Wallengerilla voitetaan. Wallenger on niin sanottu kuuma hevonen. Se on nopeatempoinen ja vaikea hallita, mutta hyvin halukas hyppäämään ja kilpailemaan, Puomila kuvailee tämän hetken ykkösratsuaan, joka on ollut hänellä vasta vuoden.
Wallengerissa ja Puomilassa on jotain samaa. Kummallakaan eivät ole hienot sukutaulut rasitteena, mutta voitontahtoa ja temperamenttia löytyy.
– Elän koko ajan tunteella ja tuudittaudun useasti hyvän alun jälkeen hyvän olon tunteeseen. Silloin keskittyminen herpaantuu ja tulee virheitä, Puomila tunnistaa omia heikkouksiaan.
Kouluratsastuksessa, joka lujittaa ratsukon yhteistyötä, aitoolaista valmentaa portugalilainen Antonio do Vale, muussa Puomilaa sparraa Kangasalla asuva Ninette Schanner. Lisäksi kansainvälisten ratojen tähti Nina Fagerström opastaa ratsastajalupausta Suomessa käydessään.
– Olen hirveän voitontahtoinen ja haluan selkeät tavoitteet! Tällä kaudella aion kerätä GP-pisteitä ja toivottavasti syksyllä irtoaa SM-mitali, Puomila kertoo tavoitteistaan viimeisenä vuotenaan nuorena ratsastajana.
