Onkkaalan VPK todisti 129-vuotisjuhlissaan, että nuoretkin osaavat sammuttaa

Palokunnassa kasvetaan yhteiskuntaan

Valtteri Vuori ja Aukusti Koivisto nostivat lipun salkoon juhlan aluksi

Koivuntuoksu Vilpolan männikössä kertoo varmasti sen, että on juhlan aika.

Heinäkuun ensimmäinen sunnuntai on aina kesän kohokohta Palokunnanmäellä: siihen kuuluvat yhtä paljon juhlallinen marssi ja vuoden palkittujen palokuntalaisten nimien julkistaminen kuin tuoreet koivut lipputankoa ja rakennusten seinämiä koristamassa, lohi- ja sillivoileivät, Tampereen VPK:n orkesteri ja Aimo Kokkola kitaroineen.

Ja tietysti näytelmä, arpajaiset ja kahdet iltatanssit.

Onkkaalan VPK täytti jälleen kaikki perinteet ja juhlayleisö sai kaiken sen, mitä toivoikin.

Palokunnan oma tärkein toive on taata toimintansa jatkuminen, minkä vuoksi muun muassa kalusto halutaan pitää niin laadukkaana ja hyväkuntoisena kuin suinkin mahdollista.

 Kirjavahihaisissa on tulevaisuus

Vuoden lopussa saapuva uusi sammutusauto on VPK:lle suuri taloudellinen uhraus, mutta palokuntalaiset uskovat, että se osaltaan innostaa nykyisiä jäseniä jatkamaan harrastustaan ja mahdollisesti houkuttelee uusia mukaan.

– Suurin haasteemme on löytää ja motivoida tarpeeksi ammattitaitoisia pelastajia, ja pitää toiminta sellaisena, että se koetaan mielekkääksi jatkossakin, VPK:n puheenjohtaja Markku Ruokonen totesi juhlapuheessaan.

Juontaja Aimo Kokkola oli samoilla linjoilla. Hän totesi, että vapaapalokunnassa kasvetaan yhteiskuntaan.

– Kaikkein koskettavinta minusta on katsoa tuota kirjavahihaisten joukkoa. Siinä on tämän toiminnan tulevaisuus, hän sanoi viitaten pienimpien, haalaripukuisten palokuntalaisten riviin.

Tämän kesän juhlassa tuli todistettua, että paloletkun käsittely sujuu jo nuoriso-osastolaisilta mallikkaasti. He antoivat yleisölle alkavan maastopalon sammutusnäytöksen. Hälytysosaston näytöksessä taas saatiin seurata auton alle juuttuneen henkilön pelastamista nostotyynyn avulla, jonka nostoteho on peräti 40 tonnia.

Vanhoihin asuihin sonnustautunut veteraaniosasto hauskutti yleisöä laulamalla tuttuja lauluja ”7-äänisesti” lämmittelykappaleiksi juhlanäytelmälle Göörvisen tragedia.

 PÄ11 = RPI261

Onkkaalan palokuntalaiset on kuluneen vuoden aikana hälytetty liikkeelle kaikkiaan 141 kertaa. Juuri juhlapäivänsä aattona heitä tarvittiin Pälkäneen keskustassa sattuneen vakavan liikenneonnettomuuden pelastus- ja liikenteenohjaustyöhön.

Hoidettavaksi on tullut vuoden mittaan 56 ensivastetehtävää, 19 vahingontorjunta tai tarkistustehtävää, 14 rakennuspaloa, 23 liikenneonnettomuutta, 12 avunantotehtävää ja 17 muuta tehtävää.

Tarkkasilmäisiä katsojia on voinut ihmetyttää palokunnan ajoneuvojen yksikkötunnusten muuttuminen. Tutun PÄ-kirjaintunnuksen tilalla lukee nyt RPI, mutta autot ovat silti yhtä omia kuin ennenkin, Markku Ruokonen vakuutti.

Yksikkötunnusten vaihtuminen liittyy valtakunnalliseen hätäkeskusuudistukseen. R-kirjain tulee sanasta rescue eli pelastus, PI tarkoittaa Pirkanmaata, 26 on Onkkaalan yksikkötunnus ja viimeinen numero kertoo auton käyttötarkoituksen. Siten esimerkiksi entinen PÄ11 on nyt RPI261.

 Palkittuja ja talkoolaisia

Kahviossa nautitaan varjosta ja kotitekoisista kesäherkuista. Vasta kunnostettuna kahvilarakennus on entistä viihtyisämpi.

Juhlassa muistetaan aina vuoden aikana erityisesti ansioituneita palokuntalaisia.

Tänä vuonna Suomen Sopimuspalokuntien liiton pronssiset ansiomitalit tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta vapaaehtoispalokuntatyön hyväksi saivat Johanna Norokorpi ja Pauli Hietala, ja Vuoden palokuntalaiseksi ja Arttonmaljan saajaksi valittiin Heikki Iivonen.

Jussi Strengellin muistorahastosta jaettavat stipendit aktiivisille ja palokuntahenkisille nuoriso-osastolaisille saivat Teemu Munukka ja Vihtori Eerola.

Varsinaisen VPK:n väen lisäksi kentällä puuhaa joka vuosi muitakin ansioituneita.

Juhla on iso ponnistus, jossa tarvitaan talkooväkeä. Esimerkiksi kahviossa on oltava monet lisäkädet, jotta voileipien tekeminen, tiski ja kaikki muu saadaan hoidettua.

Kahvimyynnissä puuhanneet Merja Viitanen ja Tuula Martikainen kertoivat liittyneensä talkoojoukkoon alun perin ystävänsä pyynnöstä ja viihtyvänsä hyvin.

– Täällä on aina ollut hauskaa, ja kaikki toimii hyvin, ei mitään moittimista, he vakuuttivat.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?