Olen uskonut demokratiaan ja sen mukaisesti äänestänyt yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikissa vaaleissa. Äänestäminen on sopinut niin arkisesti marketissa jonottaessa kuihän juhlavasti sunnuntaina pyhäpalttoo päällä. Äänestämisen jälkeen olen seurannut vaalivalvojaisia ja tihrustanut yötä myöten äänten jakautumista teksti-tv:stä. Uutiset päätöksistä ja niiden vaikutuksista ovat kiinnostaneet myös vaalien välillä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi äänestämistä sanotaan kansalaisvelvollisuudeksi. Kyse on kuitenkin kansalaisoikeudesta, joka monilta puuttuu.
Seurasin viime eduskuntavaaleja ristiriitaisin tuntein. Haltioiduin perussuomalaisten noususta, vaikka en heidän kannattajiinsa lukeudukaan. Haltioiduin edustuksellisen demokratian toimivuudesta ja kenties nukkuvien heräämisestä vaaliuurnille, mutta pelästyin rasismia ja farssia, joka ehkä koituisi heidän nousustaan hallitukseen. Farssi jäi onneksi eduskunnan puolelle. Polttopullot eivät silti lennelleet ja ikkunalasit
Silti on tehnyt pahaa, kun perussuomalaisia on lyötäy kuin vierasta sikaa sekä mediassa että arkisissa keskusteluissa. Todennäköisesti seurueesta on aina löytynyt joku puoluetta äänestänytkin ja koukku iskee tollon edustajan lisäksi myös muutosta hakeneen kannattajan vatsanpohjaan.
Minulle on sopinut mainiosti se Winston Churchillin suuhun sopiva lausahdus, että Demokratia ei ehkä ole täydellinen valtiomuoto, mutta emme ole tähän mennessä parempaakaan keksineet. – Winston Churchill.demokratia on vain kaikista huonoista poliittisista järjestelmistä se vähiten huonoin .
Kuntaliitokset eivät minua haittaa. Perustelut ovat kuulostaneet järkeviltä: väestö ikääntyy, kustannukset kasvavat, jotain radikaalia täytyy tehdä. Tulokset taas eivät päätä huimaa. Sama virkamieskunta rasitttaa taloutta vielä viiden vuoden ajan ja taseista saadaan positiivisia porkkanarahojen turvin.ä
Rahan heittäminen Kreikkaan ja muihin törsääjiin ottaa päähän. Ehkä tämä ei sittenkään ole niin hyvä järjestelmä, että sitä pitäisi hinnalla millä hyvänsä tukea
