Keski-iän kriisissä yksi ostaa moottoripyörän, toinen läpi käy koko menneen elämänsä, kolmas alkaa juosta.
Kangasalalainen Päivi Naumanen liittyi 40-vuotisyntymäpäivänsä kunniaksi maratonkouluun – mutta ei usko sen liittyneen ikäkriisiin.
– Sattumoisin juuri tuohon aikaan elämääni järjestyi lisää aikaa, kun lapset lopettivat pitkäaikaiset harrastuksensa. Ajattelin, että nyt minulla on kunnolla aikaa itselleni. Siitä se sitten lähti, Päivi Naumanen muistelee.
Kului vuosi, ja Naumanen oli juossut ensimmäisen maratoninsa. Nyt – 14 vuotta myöhemmin – juostujen maratonien määrä on noussut 74:ään.
– Jäin kerrasta koukkuun. En haluaisi lopettaa juoksemista ikinä.
Tätä nykyä Naumanen juoksee 70–100 kilometriä viikossa. Kilpailuissa hän käy säännöllisesti. Mitaleitakin on kertynyt aimo määrä.
– Kilpaileminen on mukava sosiaalinen lisä harrastukseen. Sitä tapaa samanlaisia juoksuhulluja, joiden kanssa saa jutella juoksemisen saloista vaikka vuorokauden putkeen, Naumanen nauraa.
Hidas juoksu ykkösjuttu
Viisi vuotta myöhemmin Päivi Naumanen tutustui nykyiseen mieheensä Urpoon.
– Heti alussa tuli selväksi, että juokseminen on iso osa Päivin elämää. Halusin viettää Päivin kanssa mahdollisimman paljon aikaa, ja pian tajusin, että minunkin on alettava juosta, Urpo Naumanen muistelee.
Varalan urheiluopiston maratonkoulun opeilla Päivi Naumanen ”koulutti” miehestään hitaasti mutta varmasti maratoonarin.
– Miehillä on paha tapa juosta liian kovaa. Juoksin aluksi Urpon edellä ja näytin, mitä vauhtia pitää juosta, jotta peruskunto alkaa kohota, Päivi Naumanen kertoo.
Pian mies jo sisäistikin kestävyysjuoksun perusajatuksen: on juostava niin hiljaa, ettei aerobinen kynnys ylity. Tuolloin keho käyttää pääasiassa rasvoja energian tuottamiseen. Pelkillä hiilihydraateilla keho jaksaa maksimissaan puolisentoista tuntia.
– Kun juoksee matalalla sykkeellä, kehosta poistuu maitohappoja. Ja kun maitohappoja ei kerry, sitä jaksaa juosta vaikka maailman tappiin saakka. Kun ensimmäisen kerran oivalsin tämän, koin syvää tyydytyksen tunnetta, Urpo Naumanen kertoo.
Juoksijan flow
Terveenä pysymisen lisäksi juoksemisen tuottama nautinto onkin tärkeä syy Naumasten juoksuharrastukselle. Niin kutsuttu syvä haltioitumisen tila eli ”juoksijan flow” on harvinaista herkkua, mutta perus hyvä olo kuuluu lähes jokaiseen juoksutreeniin.
Urpo Naumasen mukaan hyvä olo ”pärähtää” käyntiin siinä parinkymmenen minuutin juoksemisen jälkeen.
– Ensimmäiset minuutit saattavat olla vähän raskaampia, mutta kun rasva-aineenvaihdunta menee päälle, hyvä olo puskee hyökynä päälle. Se on olo, josta en haluaisi ikinä päästää irti. Vaikka tottahan se on, että jossakin vaiheessa tämä harrastus pitää lopettaa. Mutta sitten keksitään jotakin uutta.
Naumanen vakuuttaa, ettei juokseminen katso ikää. Hän on tästä erinomaisen hyvä esimerkki, sillä ensimmäisen maratoninsa hän juoksi 57-vuotiaana.
Eikä Naumasen juoksuvauhtikaan ole sunnuntaikävelijän tasoa. Oma ennätysaika on 3,08. Lisäksi mies on kahminut hyvän määrän mitaleja veteraanisarjoissa. Itselleen tärkeinä sijoituksina hän pitää esimerkiksi voittoja Prahassa, Istanbulissa ja Ljubljanassa.
Sijoituksissa vaimo ei jää kakkoseksi.
– Kai minä vähän ylpeä olen siitä, että minulla on 50-vuotiaiden naisten Suomen ennätys sadalla kilometrillä. Tärkeä on myös tämän vuoden Prahan juoksu, jossa tein oman ennätykseni 3,31. Melbournessa olin kolmas ja Joutsenossa voitin. Niitä muistoja vaalin, Naumanen hymyilee.
Varusteet ja muut
lajit
Naumaset tietävät, että monen aloittelevan juoksijan harrastus kariutuu muutamaan ensimmäiseen juoksukertaan. Suurin syy tähän on liian kova juoksuvauhti ja aloittaminen liian suurilla juoksumäärillä.
– Hitaan juoksemistavan omaksuminen on A ja O sille, että juoksemisesta tulee osa elämää. Juoksukouluissa tehdään aluksi maitohappotestit, joissa jokaiselle juoksijalle löydetään oikea syketaso peruskuntotreeniin.
Naumasten mukaan sykkeen seuraaminen tuo turvan tunteen juoksuun. Esimerkiksi kilpailuissa sykemittaria seuraamalla voi päätellä oman maaliintuloajan muutaman minuutin tarkkuudella.
Aloitteleville juoksijoille Naumasilla on muitakin ohjeita.
– Kannattaa ehdottomasti harrastaa muitakin lajeja kuin juoksemista. Esimerkiksi lihaskuntotreenit, jumpat ja uiminen tukevat oivallisesti juoksemista. Tanssi ja tennis ovat siinä mielessä hyviä, että ne kehittävät kehoa erilailla kuin tasainen jumputtava juokseminen. Ja venyttelyä ei saa unohtaa, Päivi Naumanen vinkkaa.
– Ja sitten on ne varusteet, Urpo Naumanen lisää. – Kyllä kannattaa panostaa lenkkareihin ja vaatteisiin. Ja aloittelevan juoksijan kannattaa alkuun juosta pehmeällä alustalla, etteivät paikat hajoa.
