Kämppi pärjäsi hietikolla mutta ei suolla

Trophy-raid Ladogan meno oli välillä näin hurjaa Harri Kämpilläkin. Suo-osuuksilla ei auta ikkunat kiinni ajella, sillä jos auto lähtee uppoamaan, on oltava pelastautumisreitti valmiina. Kuva: Juri Ovtsinnikov

Tietokatkoksia, mutaa ja hajonneita vetoakseleita. Mutta myös elämyksiä, vauhtia ja uusia tuttavuuksia. Alkukesästä Venäjällä jurmuutettu maastoautojen 1200-kilometrinen suunnistusajo Trophy-raid Ladoga tuskin unohtuu pälkäneläisen Harri Kämpin mielestä koskaan.

Offroad formula -kisailun taannoin lopetellut Kämppi sanoo oppineensa Laatokan rannoilla paljon. Oppi tuli pitkälti kantapään kautta, kuten tällaisissa hommissa useimmiten on tapana. Adventure Open -luokan 30 autokunnasta Kämppi kakkoskuskinsa Jyrki Uolamon kanssa sijoittui lopulta kymmenenneksi.

– Ensikertalaisina olimme tyytyväisiä, että pääsimme maaliin. Matkaan mahtui jos jonkinlaista kommellusta, ja toki urakka rankka oli. Etukäteen ehkä pelkäsin silti vieläkin pahempaa, moottoriurheiluspesialisti toteaa.

– Suot olivat vaikeimpia, kuten aavistelimmekin. Mutaa tuli ohjaamoon saakka. Ikkunat kiinni suo-osuuksilla ei oikein voikaan ajaa. Pitää olla poistumispaikka, jos ruvetaan uppoamaan pahasti.

– Ensimmäiseltä suo-osuudelta palailimme kolmen tuntia yliajalla. Syvässä siellä välillä mentiin, eikä vinssiä saanut kiinni oikein minnekään. Sille ajopohjalle meillä oli hieman vääränlaiset renkaat. Meidän vastoinkäymisemme olivat kuitenkin pieniä esimerkiksi siihen verrattuna, että belgialaiset viettivät sillä etapilla kolme vuorokautta.

Kahdeksanpäiväinen kisa oli onneksi muutakin kuin suota. Kämppi veti biitsi- ja dyyniosuuksilla jopa pohja-aikoja. Hietikon lisäksi myös kivikoissa pärjättiin mainiosti.

– Nythän sen tietää, miten suolla olisi pitänyt menetellä, mutta jälkeen päin se tieto ei sinänsä auta. Suolla ajamista ei ole oikein ollut mahdollista treenata täällä kotiseudulla.

 

Varaosia kului reippaasti

Kämpin tiimi lähti Venäjälle useammalla ajoneuvolla. Pääjehu karttureineen kiersi Ladogassa kilpakaksikkona, mekaanikko-osaston miehet Juha Vuorinen, Juha Kaukonen ja Jarmo Laakkonen liikkuivat huoltopisteiden välit erikseen ja Kämpin vaimo sekä lapset kuljettajan kera erikseen. Ruokahuolto toimi, vaikka matkamuonittajaksi haviteltu huippukokki ei saanutkaan viisumia.

Kisa kesti kahdeksan päivää. Rasteja piti hakea mitä erilaisimmista maastoista tiettömien taipaleiden takaa. Missään vaiheessa ennen maalia Kämpillä ei ollut tietoa siitä, monesko hän sarjassaan milloinkin oli.

– Pari yötä meni lähes kokonaan valvoessa, mutta muuten saatiin nukkua suhteellisen mukavasti. Varaosia odoteltiin joskus Suomesta saakka, kun tarvetta oli monenlaista. Meni vetoakseleita, tuulettajan hihnoja ja jopa ohjaustehostajan rautaputkia. Auto oli niin kovalla rasituksella, Kämppi sanoo.

– Ohjausvarret menivät, kun törmäsin kiveen. Saksalaisporukka kiskoi meidät ylös pahasta paikasta. Heillä ei ollut kiirettä, koska olivat vain huvikseen siellä ajelemassa ja katselivat kisameininkiä. Olivat liikkeellä tosi vahvalla ajokilla, jonka vinssissäkin riitti voimaa vaikka millä mitalla.

Adventure Open -luokassa oli mukana paljon portaaliakselisia vanhoja kilpaprotoautoja, joihin oli vain vaihdettu pienemmät renkaat. Kämppi itse haluaa pitää Land Rover Discoverynsa kilpikelpoisena, joten hän ei ole valmis luopumaan suorista akseleista, vaikka niillä jääkin helpommin jumiin.

 

Syksyllä retrokisaan

Trophy-raid Ladogan aikana tuli nähtyä muun muassa Laatokan putous ja tutustuttua alan väkeen esimerkiksi Norjasta ja tietenkin Venäjältä. Ensi syyskuussa Kämpin olisi tarkoitus katsoa samantapaisessa kisassa hieman toisenlaisia maastoja. Silloin ajetaan Mikkelissä 24 tunnin maastoautosuunnistus. Kämppi voitti kyseisen kilvan vuonna 2000 ja oli vuosina 2001 ja 2011 hopealla.

– Lähden luultavasti mukaan ja yritän kirkastaa viimevuotisen hopean kullaksi. Kyseessä on perinteinen retrokisa. Sähkölaitteet eivät ole sallittuja, vaan mennään ihan kompassin ja paperikartan avulla. Edes kännykässä oleva navigaattori ei ole sallittu, pälkäneläinen tietää.

– Auto on kyllä laitettu kovan Laatokka-reissun jälkeen kuntoon, joten sikäli ei ole ongelmaa. Yksi jakopään kopan takana ollut vesivuoto jouduttiin vielä kotona korjaamaan.

Syksyksi mielessä on muutakin. Jos Kämppi saa värvättyä järjestelyporukkaa tarpeeksi, hän organisoi Pälkäneelle offroad cross -kisan. Kyse on nopeuslajista, jossa matkaan lähdetään puolen minuutin välein.

– Ladogaan lähden ensi vuonnakin, mutta tuskin kilpailemaan. Enköhän tee jonkinlaisen maastokuorma-auton matkailuautoksi ja mene ihan vain katselemaan kisaa turistiluokassa ja ihailemaan nähtävyyksiä perheen kanssa.