Tervaksia ei valikoida nopeasti.
Sampo Hinkkala istuu padan ääressä ja punnitsee pussista ottamiaan kalikoita kädessään tarkasti, yksi kerrallaan. Oksalan perinnepäivän patatervan keittoa varten tehdään valmisteluja. Pata on jo pakattu enimmille puolilleen tasamittaisia pihkaisia mäntykalikoita. Niiden sovittaminen paikoilleen on tarkkaa työtä.
– Ei sen muuten väliä, kun vaan tietää, mikä mihinkin sopii, Hinkkala selittää.
Siinäpä se.
Pusseihin kerätyt kalikat on jo kerran tai pari sortteerattu, mutta mestari hylkää vieläkin osan niistä.
– Ei semmoista kannata laittaa, missä ei ole ainetta.
Hän ojentaa kaksi samankokoista kalikkaa, joiden ero on kuitenkin huikea: tervainen painaa ainakin kolme kertaa sen verran kuin tyhjä.
Hinkkala naureskelee, että kun kerran ministeri Jari Koskinen tulee paikalle, hänelle pitää varata purkillinen tervaa. Vai oikein juoksuttaa yksi täyteen, kun ministeri on katsomassa?
Tervan valmistus on yksi perinnepäivän pitkäaikaisista ja suosituista ohjelmanumeroista. Talkoopäällikkönä toimiva Asko Valkama on vain siitä huolissaan, löytyykö jatkossa enää tarpeeksi tervaksia.
Isäntä Jouko Suoniemi ja tervamestari Hinkkala eivät siitä hätäänny.
– Kyllä niitä löytyy. Tarvitsee vain osata hakea.
Suomalaisen peruseväät
Tervanpolttopaikan lähellä nousee savu mäkiuunin piipusta korkean töyrään päältä. Uunille pääsee upouusia portaita pitkin.
– Ne ovat Kortetjärven Viljon talkoolaisten kanssa rakentamat, esittelee tapahtuman yleisjärjestelyitä hoitava Vesa Mellavuo Pälkäne-Seuran johtokunnasta.
Perinnepäivän teemana on tällä kertaa Elämisen eväät – maitoa, leipää ja kalaa. Kaikilla on yhtymäkohta rantaan: nuotanveto, vierailemaan saapuvien kyyttölehmien laidun ja leivän paistaminen juuri valmistuneessa ulkouunissa ovat kaikki rannan tapahtumia.
Leipää paistuu tietenkin myös tutussa luhtiaitan pakarissa, ja työnäytöksissä nähdään, mitä muuta kuin syötävää rukiista saa. Ohjelmaan kuuluu myös kyytönmaitotuotteiden esittelyä, ja nauhalta kuullaan perinteisiä suomalaisia karjankutsuhuutoja.
Päivän kohokohtana on tällä kertaa perinteisen päiväjuhlan sijasta ohjelmallinen rukiinleikkuunäytös.
Kyläkauppaan ja parturiin
Pakarin naapurissa näyttelyaitassa on tällä kertaa Kukkian Kädentaitajien näyttely Kirjonnat kertovat. Varsta-museon kylänäyttelyssä on vuorossa Sappee.
Oksalan tilan oma perusnäyttely on laajentunut tänä kesänä kyläkaupan ja parturiliikkeen verran. Jouko Suoniemi on hankkinut kokoelmiinsa aitoolaisen I. Nummisen kyläkaupan irtaimiston, joka on järjestetty Navettaravintolan perälle. Esineistöä on säilynyt 1950-luvulta asti.
Kaupan naapurina on Hattulasta tuotu 1960-luvun parturiliike. Varstan näyttelyä on niin ikään uudistettu. Perinteikäs traktoriparaati, joka esittelee Oksalan omat ja muualta muuttaneet vanhat traktorit ja maatalouskoneet, pyörii tänä vuonna kahteen kertaan. Pajassa kilkuttavat kengityssepät, ja pihamaalla voi seurata pellavan käsittelyä, sahdin valmistusta ja monenlaista muuta.
Tuhansia talkootunteja
Oksalan joka vuosi laajeneva perinnetapahtuma vaatii onnistuakseen tuhansia talkootunteja. Kymmenet vapaaehtoiset nikkaroivat, muuraavat, maalaavat, raivaavat, siivoavat, rakentavat aitoja ja katoksia, keittävät, paistavat ja valmistelevat myyntikojuja.
Työ alkaa usein jo kohta lumien sulettua ja tiivistyy elokuun alkuviikkoja kohti.
Sama tapahtuu joka vuosi. Perinnepäivän onnistumisen edellytyksenä on vahva yhteishenki.
– Varmaankin se osaltaan johtuu kunnioituksesta Jouko Suonimen elämäntyötä kohtaan. Muuten on vaikea käsittää kaikkea tätä intoa ja sitoutumista, Vesa Mellavuo sanoo.
