Sahdinvalmistuksen Suomen mestaruudet ratkottiin lauantaina Padasjoella. Sahtimestariksi kruunattiin porilainen Kari Harju, joka on tehnyt perinnejuomaa jo 40 vuoden ajan.
Kakkoseksi sijoittui hämeenkyröläinen Olavi Viheroja, joka vei mestaruuden vuosina 2009 ja 2010. Viime vuoden mestari Kari Sipilä Hollolasta jätettiin nyt neljänneksi.
Sahtikisan ensikertalainen Antti Lind sijoittui konkareiden joukossa kolmanneksi. 25-vuotias pälkäneläinen oli kisan selvästi nuorin osanottaja.
– Olihan se melkoinen yllätys niin itselleni kuin kanssakilpailijoillekin, kun tulokset julkistettiin, mies myöntää.
Lind edusti Padasjoella Luopioisten Sahtiseuraa, koska Pälkäneellä ei järjestetty omia karsintoja. Pronssitila on sahtiseuran historian paras sijoitus SM-kisoista.
Vanhat mestarit tarjoavat vinkkejä
Leppoisa SM-kisa teki vaikutuksen ensikertalaiseen.
– Joku soitteli haitaria ja puhui pehmoisia pitkin päivää. Sahtiseurat olivat pistäneet teltat pystyyn ja äijillä oli varjokisat autojen takakonteilla.
Antti Lind kiittelee, että vanhat sahtimestarit jakoivat tulokkaalle auliisti neuvoja.
– Kokenut kaarti on mielissään, kun uusi polvi innostuu sahdinteosta. Tiedä sitten kertovatko he viimeisiä niksejä vai pitääkö jokaisen keksiä ne itse.
Padasjoen kisa keräsi päivän aikana viitisen sataa katsojaa. Kisa on pitkä, sillä juomat piti jättää puolen päivän jälkeen, ja tulokset julkistettiin vasta viiden aikaan.
Kilpailussa oli mukana 38 pitäjän parhaat sahdit. Perinnejuomia rankkasi paremmuusjärjestykseen 36 tuomaria.
Tällä kertaa kaikki kärkijuomat olivat keskitummia. Kari Harjun voittajasahtia luonnehdittiin puhtaaksi, raikkaan hedelmäiseksi ja ytimekkään täyteläiseksi. Myös Antti Lindin kisajuomasta maistaa hyvälle sahdille tunnusomaisen banaanisen, hieman vaniljaisen maun.
– Ei se enää ole ihan kisapäivän veroista, sillä maku on muuttunut, kun pullo on avattu ja sahti hölskyyntynyt sekaisin, pälkäneläinen sahtimestari vähättelee.
Pronssimitalisahdista on jäljellä enää pullon pohjat, sillä suuri osa hupeni viikonloppuna voitonjuhlissa.
Kisoihin kymmenen keitoksen kokemuksella
Antti Lindin ensimmäinen sahtierä valmistui vasta pari vuotta sitten.
– Kun ei oikein keneltäkään löytynyt sahtia juhannukseksi, niin tein sitten itse.
Kimmokkeen sahdinvalmistukseen tarjosi mökin vintiltä löytynyt vanha, hieno sahtikuurna. Avopuolison isoisä oli saanut sen reilut 30 vuotta sitten 50-vuotislahjaksi.
– Ajattelin, että noin hieno kuurna pitää kyllä ottaa käyttöön.
Sahdinvalmistus alkoi kuten kaikki muukin nykyaikana: Lind googletteli netistä ohjeita.
– Ensin selvitettiin veljen kanssa, mitä ei saa tehdä; millä sahdin saa pilalle.
Myös sukulaiset alkoivat kaivaa esiin vanhoja sahtireseptejä, kun he kuulivat, että nuori polvi on innostunut perinnejuoman valmistuksesta.
– Ei vanhoilla ohjeilla kuitenkaan ole oikein käyttöä, kun ei nykyisin ole saatavissa kuin paria laatua mallasta. Ennen mallastamoita oli vähän joka kylässä, nyt käytännössä kaikki tekevät samasta Lahden maltaasta.
Omille tuotteille tulee kriittiseksi
Sahdinvalmistuksen saloihin vihkiydyttyään Antti Lind on tehnyt satsin jouluksi, juhannukseksi ja silloin tällöin muutenkin. Kisoihin nuorukainen lähti noin kymmenen keitoksen kokemuksella.
Ensimmäinen kisa oli Luopioisten sahtimestaruuskisa kesäkuun lopussa Koivupirtillä. Sahtiseuran latotanssien yhteydessä valittiin samalla edustaja sahdinvalmistuksen SM-kisoihin.
Kuopus voitti Luopioisten vanhat mestarit, ja pälkäneläinen valittiin sahtiseuran edustajaksi SM-kisaan.
Karsinnan jälkeen oli sopivasti aikaa tehdä SM-kisajuomat.
– Tein pari satsia ihan siltä varalta, jos ensimmäinen olisi sattunut menemään pilalle.
Vaikka molemmat erät onnistuivat hyvin, Lind matkasi kisapaikalle hieman epäluottavaisin mielin.
– Sahti ei maistunut enää kisa-aamuna niin hyvältä. Mutta ajattelin, että ehkä sen ei kuulukaan maistua hammastahnan päälle puoli kahdeksalta aamulla.
Lind myöntää, että omille tuotteille tulee varsin kriittiseksi.
– Tuntuu aina, ettei sahti ole sen täysosumasatsin veroista.
Erot syntyvät valmistuksessa
Sahti on tuoretavaraa, joka ei säily loputtomiin.
– Vaikka maku hieman muuttuu, niin kyllä sahti ainakin kuukauden verran pysyy hyvänä, kun se ei vain pääse kosketuksiin ilman kanssa, Antti Lind sanoo.
Hän käyttää sahdinvalmistuksessa ohramaltaan lisäksi hieman ruismallasta. Hiivana toimii tavallinen pullahiiva, joten juomasta ei tule kovin vahvaa. Sokeria sahtiin ei lisätä, muuten siitä tulee kiljua.
Useimpien muidenkin kilpailijoiden sahti syntyy samoista raaka-aineista. Kisoissa maisteltavat erot liittyvätkin enemmän valmistustapaan.
– Joku laittaa kuumia kiviä mäskin sekaan. Itse kyllä lämmitän mäskin ihan vain padassa, Lind kertoo.
Yhdestä mallassäkistä valmistuva 50 litran satsi ei kulu yksin, mutta se ei ole ongelma. Virallisesti palkittu juoma kelpaa muun muassa työkavereille Purkupojilla.
Antti Lind sai SM-kisoista palkinnoksi mallassäkin. Siitä syntyy viitisenkymmentä litraa sahtia.
