– Viime vuonna käytiin Lukan kanssa perinnepäivässä, ja poika muistelee sitä vieläkin, keravalaisen Luka Kokkosen isä kertoo.
Kaksi- ja puolivuotias pikkumies kiipeää vuorollaan traktoriin ja tarttuu isännän ottein rattiin. Vieressä koneessa samanikäinen kaveri pärisee niin, että huulien täytyy kirvellä illalla.
Uudetkin traktorit ja puimurit ovat ihan hienoja, mutta entisaikojen koneisiin sisältyy lasten silmissä jotain erinomaisen lumoavaa. Reilut puoli vuosisataa sitten tehtiin pyöreämpiä ja sympaattisempia laitteita. Ne ruokkivat lapsen mielikuvitusta paljon paremmin kuin hyökkäysvaunua muistuttavat nykyajan täsmäinstrumentit.
– Jos koneet ovat kestäneet 50 vuotta, niin ei tuon kokoinen niitä rikki saa, traktoreiden äärellä häärivät isännät nauravat, kun isät välillä varmistavat, että saahan poika kokeilla seuraavaa laitetta.
Sivullisen on mahdotonta tietää, kulkevatko koneet pikkuisäntien mielikuvissa viljapelloilla vai torkkuvatko ne pellolla, kuten Autot -elokuvassa, jokaisen pikkumiehen suosikkifilmissä. Mutta pärinä on taukoamaton ja kuola lentää.
Hieman isommatkin lapset kulkevat intoa täynnä savuavien koneiden ja työnäytösten lomassa. Ainakin Aitoon ja Epaalan koululaiset viettävät Oksalan perinnepäivässä elämyksellistä koulupäivää.
Mikään oppikirja tai -filmi ei pysty kuvaamaan entisaikojen maataloutta yhtä havainnollisesti kuin päivä, jonka aikana viimeisen sadan vuoden maataloustekniikka herätetään henkiin.
Aivan joka kone ei hörähdä ensiyrittämällä, vaan traktoreita hinataan ja työnnetään käyntiin paraatin alla. Koneen pärinä houkuttaa paikalle lisää väkeä. Aina löytyy joka, jonka kotitilalla puksutti aikanaan samanlainen vempain. Päivän aikana tehdään lukemattomia aikamatkoja kultaisiin lapsuusmuistoihin.
Perinnepäivä on kesän kohokohta monelle näyttelyvieraalle, mutta myös talkoolaiselle. Kymmenet vapaaehtoiset tekevät valtavan määrän töitä, jotta kaikki on valmista, kun Oksalan pellot alkavat täyttyä autoista.
Talkooväestä tarttuu vieraisiin ainutlaatuinen, leppoisa tunnelma. Monia isoja kesätapahtumia riivaava rahastuksen maku ei ole pilannut perinnepäivää. Pienellä pääsymaksulla pääsee näkemään, kokemaan ja tekemään paljon enemmän kuin päivässä ehtiikään.
Ulla Sirenin raportti Oksalan perinnepäivästä torstaisessa lehdessä.
