Pälkäne-Seura ja Oksalan tila myöntävät Vuoden Varsta -palkinnot maataloustyössä ansioituneille isännille ja emännille, jotka ovat myös yhteiskunnallisesti aktiivisia vaikuttajia.
Vuoden 2012 isännän varsta jaettiin poikkeuksellisesti isäntäparille, Olli ja Tuula-Maria Klemolalle. Äimälässä luomulammastilaansa viljelevä pariskunta tunnetaan paikkakunnalla ennen kaikkea perinteitä ja luonnonarvoja kunnioittavina tuhattaitureina.
Varsta-palkinto haluttiin antaa heille yhteisesti, koska isäntä ja emäntä tekevät tilalla täsmälleen samaa työtä.
Klemoloilla on iso osuus myös Pälkäneen perinnetapahtumien erilaisissa järjestelyissä viimeisen vuosikymmenen aikana. Niin kuin juuri tänä kesänä Oksalassa: isäntä oli muuraamassa mäkiuunia ja emäntä paistoi sillä leipää.
Haastatteluun varsta-palkitut kiirehtivät talkootyöstä, Tuula-Maria Klemola mäkiuunin äärestä ja Olli Klemola suoraan järvestä, missä hän seisoi kahluuhousut ja -saappaat jalassa lopettelemassa päivän viimeistä nuotanvetonäytöstä.
Oksalan talkoisiin osallistui Klemolasta enemmänkin väkeä, sillä sieltä olivat kotoisin myös erityisesti lasten vetonaulana toimineet lampaat.
Olli ja Tuula-Maria Klemola ovat viljelleet Olli Klemolan sukutilaa vuodesta 1987.
Kaksi vuotta myöhemmin he aloittivat lampaiden kasvatuksen ja vuodesta 1990 alkaen 35 hehtaaria tilan alueesta rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi, jonka peltoja sai kuitenkin viljellä luonnonmukaisesti. Klemolasta tuli siis jo silloin luomutila. Lampaankasvatus on edelleen pääelinkeino, ja tilalla on myös oma teurastamo ja leikkaamo.
Pelloilla viljellään rehua lampaille sekä ruista omiksi tarpeiksi. Lampaanlihan tilamyyntiä tehdään tilauksesta, varsinaista myymälää ei ole.
Klemolat myöntävät, että luomutila on nyky-yhteiskunnassa tiukoilla.
– Pienimuotoisuus ei ole hyvä tänä päivänä, kun Suomessa kaikin keinoin pyritään tilakokojen kasvattamiseen, he sanovat.
Viljelijät ja Evira kulkevat heidän mukaansa eri teitä. Säädökset tehdään kirjoituspöydän takana eikä niillä ole käytännön kanssa paljon tekemistä. Keski-Euroopassa on toisenlainen tilanne, vaikka kuinka kuulutaan samaan Euroopan Unioniin. Siellä pienimuotoinen viljely ja tuotteiden myynti käy helpommin.
Mutta kaikesta huolimatta Klemolat nauttivat työstään.
– Minulla on tapana sanoa, että 40 prosenttia tilan tulonmuodostuksesta on rahallista ja loput 60 prosenttia kaikkea muuta: luontoa, maisemaa, ympäristön ainutlaatuisuutta. Pellot on raivattu kauan sitten – meidän pitää pystyä pitämään ne viljeltyinä ja huolehtia että perinne säilyy, Olli Klemola sanoo.
– Ja jos on tiukka aika, on tingittävä jostakin, vaimo lisää.
