Olen kirjoittanut tästä Kulttuuritalo -hankkeesta aikaisemminkin. Hyvin kärkevästi. Kriittinen olen edelleenkin.
Ensiksi pitää kuitenkin oikaista seikka, että en ole kulttuurin tai kulttuuriharrastajien vastustaja. Päinvastoin.
Kun kulttuuritalo nyt kuitenkin kuntaan rakennetaan, oli mielipiteet sitten mitä, en keskity enää suoranaiseen vastustamiseen, mutta haluan esittää tässä kunnan viranhaltioille ja kunnallispäättäjille muutamia pähkinöitä. Kovia sellaisia toivon.
Ensimmäiseksi. Julkisuudessa on esitetty käsityksiä, että yksityisrahotteisella puolella ei milloinkaan voitaisi toteuttaa tällaista hanketta periaatteella: ensin rakennetaan ja sitten mietitään mitä sillä tehdään ja lopuksi vasta kerrotaan mitä kaikki tuli maksamaan, jos kerrotaan. Tässä kohden on vain pakko luottaa, että kunnan talouden tuntijoilla on kaikki palikat hanskassa.
Toiseksi. Puhutaanko nyt sellaisesta kulttuuritalosta, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki tässä rakennuksessa pönöttää ison auditorion ja sen näyttämön ympärillä? Auditorion, jonka penkit ovat suurimman osan vuodesta enimmäkseen tyhjillään.
Onko kulttuuritalo siis vain kulttuurin loistelias, julkisivullinen esityspaikka, ei siis sen tekemisen ja harrastamisen areena lainkaan? Äkkiseltään tulee ikävä mielikuva, että pitäisikö sanaan kulttuuritalo liittää synonyymimäisesti etuliite korkea?
Kulttuuria ja taidettahan voi käytännössä olla mikä tahansa ilmaisun muoto siinä kuin perinteinen runonlausunta tai teatteriesitys. Toisin sanonen, monipuolisen ilmaisun ja toteuttamisen mahdollisuus olisi enemmän kuin yks ja kaks kuin se, että nyt puhuttaisiin vain hyvin primäärisestä, klassisesta kulttuurista. Siiskö korkeakulttuurista?
Tuleehan talon yhteyteen myös Kimmo Pyykkö museo. Ei ihan joka Suoraman pojan ja tytön juttu.
Mieluummin puhuisin harrastekeskuksesta kuin pönöttövästä kulttuuritalosta ja miettisin vasta sitten varsinaista nimeä kyseiselle talolle. En ehdota enkä toivo siitä Kesäpäivä- tai Kangasala taloa.
Kolmanneksi. En ole talouden asiantuntija, mutta sen verran tuntija, että tämän talon käyttökustannukset kiinteistönhoidollisesti, henkilökunnallisesti kuin lämmitys- ja sähkökuluineen jne. ovat todella mittavat, oli tällä talolla käyttötunteja tai ei.
Tässä kohden kannattaisi käyttää sitä niin sanottua ojasen laskuoppia ja miettiä, minkä luonteinen rakennus millaiseen oikeaan käyttöön tarkoitettavaksi. Mielikuvakäyttö kun ei alenna rakennus- tai käyttökustannuksia. Tosin, kunnalliset julkishankkeet eivät koskaan ole taloudellisesti itseään pyörittäviä.
Neljänneksi ja viimeiseksi. Sahalahdella niin kuin Kuhmalahdellakin varmasti asiaa seurataan siten mielenkiinnolla, huolestuneenakin, koska me tiedämme kokemuksesta, mitä tällaiset paljon kunnallisia varoja vievät hankkeet tuo tänne periferiaan. Tai siis pikemminkin vie.
Yleensähän se alkaa klassisella uskonkappaleella, budjetin ja kohonneiden menojen kattamiseksi kunnallisia palveluja täytyy rationalisoida ja priorisoita. Puhutaan palveluiden tiivistämisestä, nauhataajamista jne.
Toisille kuntalaisille se on selkokielellä ja hyvinkin rationaalisesti sitä, että palvelut vähenevät ja ne viedään kauemmaksi niistä jotka täällä syrjemmässäkin niitä tarvitsevat.
Kaikki eivät toimi katsokaas siten, että voi tylyttää; googleta juntti netistä!
Tero Saarinen
Sahalahti
