Lämmin kiitos Pentti Linkolalle hänen sivistystä koskevista mielipiteistään, joista lehtemme (SHL 30.8.) kertoi. Lehden koko sivun jutusta tiivistän muutamia ajatuksia.
Linkolan mielestä ”sivistys on Suomessa ollutta ja mennyttä”. Sivistykseen kuuluu hänen mukaansa myös ”kaunis käytös, siisti ulkoasu ja sopiva kielenkäyttö”. ”Nykyään on muotia sanoa rahvaanomaisesti ja karkeasti.”
Näinhän se valitettavasti nykyään on. Enää ei julkisessa sanassa tai yksityisessä puheessa kaihdeta niin sanottuja rumia sanoja, vaan niitä suorastaan viljellään. Ihmettelen tätä kovasti, tai oikeastaan en ihmettele, sillä se johtuu juuri siitä, että sivistys on ”ollutta ja mennyttä”.
Ennen, siis vielä 1930–40 -luvuillakin kun maalta lähdettiin opiskelemaan ensimmäisen polven sivistyneeksi kansalaiseksi, tapana oli opetella hyviä tapoja ja ohjausta annettiin muun muassa osakunnissa jopa haarukan ja veitsen käytöstä. Hyvin monet viettivät osan kesästä vanhojen sivistyssukujen kesäpaikoissa oppien tapojen ohella myös puhekielistä ruotsia.
Mutta nykyään vanhoista arvoista eli siis sivistyksestä ei juuri piitata vaan luullaan, että se mikä kotona on opittu, on ihan oikeaa sivistystä, muka. Kun puhutaan asioista ”niiden oikeilla nimillä”. Huh huh.
Ja niinpä ei ole enää mitään sivistystä siirrettävänä seuraaville polville ja tässä sitä nyt ollaan. ”Korkeakulttuuri on muuttunut kulutuskulttuuriksi” Linkolan sanoin.
Olen ollut Pentti Linkolan ajatuksista monta kertaa eri mieltä, mutta tällä kertaa voin täydestä sydämestä yhtyä hänen ajatuksiinsa ja toivon Suomessa palattavan taas sivistyksen teille.
Hyvää jatkoa Pentille sinne Sääksmäelle. Kauan huutakoon palokärki, kauan kuulukoon metson soidin suomalaisissa metsissä.
Paul Tiililä
