Mitä jumalanpalveluksessa tehdään? Lapsi vastaa kysymykseen helposti, että siellä istutaan ja pitää olla hiljaa.
Pälkäneen seurakunnassa ensi viikon keskiviikkona toimintansa aloittava Pyhän Mikaelin alttarikilta auttaa alakouluikäisiä lapsia löytämään muitakin vastauksia. Nimensä mukaisesti kilta vie jäseniään alttarin äärelle oppimaan tekstien lukua, miksauspöydän käyttöä, suitsuttamista, kaikenlaisia avustustehtäviä, mitä jumalanpalvelukseen liittyy.
Pyhän Mikaelin alttarikiltaa johtaa seurakuntapastori Heikki Repo.
– Haluamme avata jumalanpalveluselämää lapsille uudella tavalla ja kutsua heitä mukaan seurakunnan toimintaa, hän kertoo.
Killassa edetään tehtävätasolta toiselle kuin tietokonepelissä.
– Pienimmät voivat jakaa virsikirjoja, vähän isommat esimerkiksi kantaa kynttilöitä kulkueessa. Korkeimmalle tasolle ehtineet pääsevät kattamaan ehtoollispöydän, Heikki Repo kuvailee.
Nauha kertoo etenemisen tason
Jokainen killan jäsen saa Pyhä Mikael -riipuksen sekä nauhan, jonka väri vaihtuu ylemmillä tasoilla uusien taitojen ja avustamisoikeuksien merkkinä.
Alttarikilta kokoontuu kerran kuukaudessa kirkossa. Silloin kiltaan otetaan uudet jäsenet ja perehdytään tarinoiden ja käytännön harjoittelun avulla siihen, mitä jumalanpalveluksessa tapahtuu.
Tehtävät saavat taustaa ja merkitystä myös historian avulla, sillä killassa perehdytään jumalapalvelusten vaiheisiin siitä asti, kun niitä alettiin viettää vasta perustetussa kristillisessä kirkossa.
Tärkeintä on harjoitella tehtäviä, joita sitten pääsee kokeilemaan käytännössä.
Heikki Repo suunnittelee, että ainakin kokoontumista seuraavan sunnuntain jumalanpalveluksessa killan jäsenet saavat avustaa häntä.
– Kiltalaiset voivat toki olla mukana silloinkin, kun en itse ole pitämässä jumalanpalvelusta, hän muistuttaa.
Toiminta on suunnattu ennen kaikkea alakouluikäisille, mutta yläkoulu- ja lukioikäisiäkään ei suljeta pois.
– Tehtävät ovat moninaisia, ja isommat kiltalaiset voivat muun muassa auttaa nuorempien ohjaamisessa, Heikki Repo selittää.
Myös alle kouluikäiset voivat osallistua toimintaan yhdessä vanhempansa tai isomman sisaruksensa kanssa.
Esikuva Englannista
Pyhän Mikaelin alttarikilta on pilottihanke Suomessa, joten Pälkäneellä avataan tietä uudenlaiselle toimintamuodolle. Ajatuksen killan perustamiseen Heikki Repo sai jumalanpalveluselämän opettajaltaan Juliette Daylta Helsingin yliopistossa.
Daylla on ollut vastaava malli käytössä kotimaassaan Englannissa, erinomaisin tuloksin.
– Siellä lapset ovat olleet innostuneita ja vanhemmat mielissään. Jumalanpalveluselämä tuli perheille kokonaisuudessaan läheisemmäksi ja aikuistuneita kiltalaisia on jatkanut samoissa tehtävissä, Repo kertoo.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon liturgiset menot eivät yleensä havahduta värikkyydellään. Heikki Repo muistuttaa kuitenkin, että näyttävyyden lisääminen on hyvin mahdollista meilläkin.
Hän uskoo, että harvinaisemmat käytännöt voisivat nuorten kautta kotiutua jumalanpalveluselämään ja tulla sitä kautta rikastuttamaan muiden seurakuntalaisten kokemusta.
Yksi killan tarkoitus onkin opettaa lapsesta alkaen tehtävien merkitys; se, että ne eivät ole muodollisuutta tai teatteria vaan kaikki liittyy omalla tavallaan sananjulistukseen.
