Luopioisten vanhainkotia muutetaan parhaillaan palveluasunnoiksi. Tämä on nykyajan keino siirtää vanhustenhuollon kustannuksia pois kunnalta: asukkaat maksavat itse vuokransa ja palvelunsa ja saavat niihin tukea Kelan kautta.
Vanhainkodin vieressä ränsistyvät vanhusten vuokratalot ovat edellisen sukupolven keino saada yhteiskunnan rahaa vanhusten asuntoihin. Ikäihmisille järjestyi edullisesti asuntoja palvelujen pariin, kun rakentajana toimi säätiö tai yhdistys.
Luopioinen ei ollut ainoa kunta, jossa rivitaloja nostatti yhdistys. Muun muassa Kuhmalahdella Pentorinteen vanhainkodin taakse nousi samantapaisia asuntoja.
Vuosikymmenten varrella vaatimustaso on noussut. Takavuosikymmenten lastulevyrakennelmat eivät tahdo kelvata sen paremmin asukkaille kuin viranomaisillekaan. Kovin perusteelliseen remonttiin ei kannata ryhtyä, sillä se edellyttäisi muun muassa kallista palo-osastointia ja sprinklerin rakentamista. Myös putket ja lämmitysjärjestelmä alkavat olla taipaleensa päässä, joten talot pitäisi rakentaa käytännössä uudestaan
Kun asuntoihin ei ollut riittävästi tulijoita, niihin otettiin myös puoliraittiita vuokralaisia. Sosiaalisin perustein valitut asukkaat toivat mukanaan häiriöitä ja rähinöitä. Vanhukset eivät mielellään muuttaneet heidän naapurikseen. Tarkoituksena oli hyödyntää kylän asuntokapasiteetti, mutta tuloksena oli loppujenkin asuntojen tyhjeneminen.
Lopulta Luopioisten kirkonkylän kolmesta talosta yksi tyhjennettiin kokonaan. Sitä ei kannattanut enää lämmittää, sillä parilta, kolmelta vuokralaiselta ei saatu kerättyä edes lämmitykseen huvennutta summaa. Ja ohutseinäisessä takavuosikymmenten rakennuksessa lämmitys nielee rahaa.
Nyt vanhusten asunnot mätänevät keskellä kylää, vanhainkodin palveluiden vieressä. Samaan aikaan Pälkäneen ja koko maan suurin haaste on se, miten kasvava vanhusväestö saataisiin hoidettua.
Vanhustentalojen isännöitsijä Jarmo Tapola on tehnyt yhdistyksen puolesta pitkän päivätyön. Yhdistys on pyrkinyt pitämään asukkaiden puolia. Vuokrat on pidetty edullisina. Yhtälö on käymässä mahdottomaksi, kun vanhenevien rakennusten kulut karkaavat käsistä.
Jos mitään ei tehdä, asunto kerrallaan päätyy asumiskelvottomaan kuntoon. Tilanne on hankala: asunnoissa tarvittaisiin putkiremonttia, mutta edes hanan vaihtoon ei ole varaa.
Kunnalle olisi ylivoimaisesti edullisinta varmistaa, että yhdistys pystyisi pitämään talot asumiskuntoisina jäljellä olevan elinkaaren ajan eli 10–15 vuotta.
