Kymmenen vuotta, eikä suotta

Kuoppalan isännät Eero ja Mika Koivulahti, Jaakko Anttila, pöydän päässä istuva VPK:n puheenjohtaja, ”pormestari” Markku Vuorinen ja muu juhlaväki viihtyi puutikkalaisten syysjuhlassa.

Laulu raikasi ja herkut maistuivat, kun Puutikkalan VPK:n talolla vietettiin kyläläisten yhteistä syysjuhlaa.

VPK eli kyläyhdistys oli laittanut pöydän koreaksi ja tarjosi ahkerille talkoolaisille ja muulle kylän väelle maittavan aterian. Kutsuun vastasi noin 50 vaki- ja kesäasukasta. Musiikkipuolen hoitivat ansiokkaasti Eräjärven Veteraanilaulajat, joiden johdolla innostuttiin myös yhteislauluun.

 

Hankkeiden tuella, talkooväen voimin

Puutikkalan kylä ”Hämmeen” ja Pirkanmaan rajalla on tehnyt lujasti töitä viimeisen kymmenen vuoden aikana kylätoiminnan hyväksi. Lukemattomat talkootunnit on vietetty milloin rantoja siivoten, laitureita rakentaen tai VPK:n taloa kunnostaen.

Yli satavuotias VPK:n talo on kylän sydän. Kymmenen vuotta, eikä suotta, on kulunut nopeasti.

Aikaankin on saatu paljon. Tämän vuoksi VPK halusi kiittää erityisesti talkoolaisia heidän tärkeästä työstään yhteisön hyväksi.

Puutikkalan puuhat on tehty rinnan EU:n hankekauden kanssa. Uudemman ajan kylätoiminnan aloitti vuonna 2002 tehty kyläsuunnitelma, joka mahdollisti tuen hakemisen EU:n maaseuturahastosta.

Hankebyrokratian kiemuroita opeteltiin Aapraminrannan kunnostuspuuhissa. Kylän yhteisen ranta siivottiin ja sinne rakennettiin huvimaja, laituri ja grillipaikka.

Seuraavaksi haukattiin jo vähän isompi pala, sillä kylässä vietettiin hanketuella VPK:n satavuotisjuhlia. Sitä ennen oli saatu Suomen kotiseutuliitolta rahaa talon kunnostukseen ja löydetty sponsori, joka pistouvasi maalit ulkoseiniin. Sisätilat kunnostettiin talkoovoimin, samoin maalattiin vanhat talonpoikaistyyliset tuolit ja pöydät.

Satavuotisjuhliin valmistui myös valokuvanäyttely kylävalokuvaaja Jalmari Vesslinin kuvista. Noin 500 säilyneestä lasinegatiivista valittiin sata parasta ja suurennettiin näyttelykokoon.

Jokainen kuva käsiteltiin parhaan mahdollisen lopputuloksen saamiseksi. Suuri yhteinen ponnistus oli myös kuvissa esiintyvien kyläläisten tunnistaminen.

Samassa innostuksessa valmistui myös Puutikkalan kyläkirja, jossa osittain käytettiin hyväksi 1970-luvun alkupuolella ilmestyneen ensimmäisen kyläkirjan päivitettyä aineistoa. Puutikkala – sydänhämäläinen perinnekylä -kirjaa on saatavana Ahonsyrjän kaupassa.

Seuraavana vuonna suuruudenhulluus iski pahemman kerran, ja vietettiin raitin 500-vuotisjuhlaa.

Tarkkaa aikaa kylän perustamiselle ei tietenkään kukaan tiedä, mutta ensimmäisen kerran Puutikkala ilmestyi aikakirjoihin noin 500 vuotta sitten.

Tilaisuuden kunniaksi järjestettiin raittisuunnistus, jossa kuvin ja sanoin esiteltiin kylän taloja, ihmisiä ja tapahtumia. Tekstien ja kuvien kokoaminen oli mielenkiintoinen mutta suuri urakka. Parina viime kesänä on järjestetty muun muassa kyläkirkko ja kyläkirppis.

 

Laiturilta laiturille

Ympyrä pyörähtää ikään kuin alkuun, sillä viimeisimmän hankkeen tarkoituksena on kunnostaa Raholahden uimalaituri, venepaikat sekä rannan ympäristö kyläläisten ja veneilijöiden yhteiseksi viihtyisäksi oleskelupaikaksi. Viikate onkin jo heilunut ahkerasti pusikoita siivotessa.

Puutikkalan VPK odottelee seuraavaa kymmentä vuotta kiinnostuksella. Kylään on muuttanut uusia perheitä, ja se lupaa hyvää kehittymiselle.

Käytännön haasteena on kerätä riittävästi varoja, jotta VPK:n talon sähköt voidaan päivittää nykyaikaan ja saada taloon voimavirta. Sen jälkeen ei enää ole pelkoa sulakkeiden palamisesta kesken kahvinkeiton eikä pitopalvelunkaan tarvitse tuoda paikalle kaasuliettä saadakseen juhlakansalle kypsiä perunoita.

Syysjuhlassa kuohijokelainen Tarja Ali-Kippari miehensä Jarmon kanssa joutui vielä laittamaan kaiken luovuutensa peliin voidakseen toimia keittiössä, jonne ei tule juoksevaa vettä ja jossa sähköt reistailevat. Tämän tietäen juhlakansa antoi tarjoomuksille täyden kympin ja teki oikeutta pöydän antimille.

Päivi Loukamo

Kommentointi on suljettu.