Arkeologi, tutkija Kirsi Luoto kertoi huutijärveläisille johtamistaan tuoreista kaivauksista Sahalahdentien varressa, mutta myös piakkoin sata vuotta sitten aloitetuista Sakari Pälsin johtamista kaivauksista.
Sarsan asuinpaikkakompleksin kohteet ovat olleet arkeologien mielenkiinnon kohteina jo kauan.
Huutijärven kylätoimikunnan ja vanhempainyhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa Luoto muistutti, kuinka kaivauksia tehdään paljolti maankäyttöpaineen alla ja siksikin nykyasutuksen liepeillä – samoin sillä olettamuksella, että muinainen asutus olisi keskittynyt hiekkaisille rannoille. Tämän nykytutkimus saattaa tosin kyseenalaisiksi.
Luoto on työskennellyt kymmenkunta vuotta ammattiarkeologina. Hän kertoi tilaisuudessa huutijärveläisarkeologiasta yleensä, omista kaivauksistaan vuosina 2010–11 Ponsantien ja Sahalahdentien risteyksessä ja siitä, mitä kivikauden elämästä voidaan kaivaustutkimusten valossa sanoa.
Yleisöllä oli runsaasti kysymyksiä, ja tilaisuudessa päätettiinkin tiedottaa siitä, mitä pitäisi tehdä, kun muinaisesineeseen törmää vaikka puutarhassaan – kuten kävi Surtikontiellä asuvalle Ilmo Salolle. Hän löysi erikoisen näköisen kiven aitaa rakentaessaan ja kyseli, mitä pitäisi tehdä.
Pitkä rivi tutkijoita
Sakari Pälsin ja Kirsi Luodon välillä tutkijoina ovat Huutijärvellä työskennelleet muun muassa Helsingin pitäjän esihistoriaa tutkinut Ville Luho 1939, C.F. Meinander 1954 Sahalahdentien rakentamisen takia, Mirja Koskimies 1970-luvulla ja Teija Nurminen 1990-luvulla.
Esimerkiksi Esko Sarasmo löysi omakotitonteilta kampakeramiikkaa ennen niille rakentamista, ja Koskimies kaivoi myös Pohtiolammen luota. Rikas löydöistään on Autio-Lundenin asuinpaikka. Siltä on Pirkanmaan vanhin luonnontieteellinen ajoitus eli radiohiiliajoitus palaneen luun palasta. Eeva-Liisa Schulzin kaivauksilta 2001 löydettiin asutuspainanteen vallin alta harvinainen punamultahauta, joka sijoittuu varhaiseen kampakeraamiseen vaiheeseen.
– Huutijärvi ja Sarsa ovat yksi Suomen pitkäaikaisimmista ja siis myös tutkimuksellisesti tärkeimmistä sisämaan asuinpaikoista, Luoto kertoi.
Vuonna 2011 kaivaukset tehtiin kaasuputken rakentamiseen liittyen. Ammattilaista jännitti, kun kaivausaikaa oli jäljellä vain muutama päivä ja esiin saatiin ilmiö, jota epäiltiin aluksi esihistorialliseksi punamultahaudaksi. Punamultahaudan esiin saaminen kun veisi aikaa ainakin viikon. Päätön ja sorkaton lampaan hautaus oli pitkään arvoituksellinen, eläinlaji kun varmistui lopullisesti vasta osteologin tehtyä luista luuanalyysin.
– Kaivaukset vuonna 2011 ovat olleet myös haastavimmat, palkitsevimmat ja pitkät. Tulokset ovat kiintoisia ja osoittavat, että vaikka alueella on ollut voimakasta myöhempää maankäyttöä, voidaan kaivausten avulla saada uutta tietoa muinaisista ajoista, Luoto kertoi.
Huutijärveläislöydöt ovat olleet siis keramiikkaa, kulttuurimaata, tiiltä, lasia, kolikoita ja korunappi, eläinten luita tai vaikka kvartsiesineitä. Kun samalla paikalla on asuttu tuhansia vuosia, kulttuurikerrokset ovat sekoittuneet toisiinsa.
– Uudisasukkaiden on mukavampi asettua tänne, kun saa mahdollisimman paljon tietoa historiasta. Vorssin mantaa ja muuta hiekkamaan historiaa Huutijärveltä -kyläkirja vuodelta 2004 auttaa tähän tarpeeseen, sanoo Huutijärven kylätoimikunnan puheenjohtaja Anja Aarnio.
Enemmän vettä ja lämpöä kuin nyt
– Kivikauden ihminen oli älyllisiltä taidoiltaan ja geneettisiltä ominaisuuksiltaan samanlainen kuin me, Luoto korosti.
Sarsa vapautui jäämassoista 7500 ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin vedenpinta oli nykyistä korkeammalla. Sarsan muinaisesta uomasta ovat jäljellä vuoden 1604 luonnonmullistuksen jälkeen enää Vääksynjoki, Kyläjärvi ja Sepänjärvi. Uoman voi kyllä erottaa maastossa, kun ajaa Sahalahdentietä.
Sarsa oli tärkeä vesireitti ja siellä oli mahdollista asua ympäri vuoden. Sen vuoksi asutus Sarsassa oli esihistoriallisella ajalla niin tiheää ja pitkäaikaista.
Marjatta Pöllänen
