Käytännössä jokainen tuntee lähipiiristään jonkun muistisairauden kanssa painiskelevan. Mikäli uusia hoitomuotoja ei keksitä, varsin moni nykypäivän aikuisikäisistä joutuu vanhuudenpäivillään hoitoon muistisairauden vuoksi.
Muistisairauksien yhteiskunnallisen merkityksen tajuaa, kun asettaa rinnakkain kaaviot, jotka kertovat vanhusväestön ja muistisairauksien määrän kasvusta. Ikäihmisiä on joka vuosi entistä suurempi osuus väestöstä, ja entistä suurempi osa vanhuksista sairastuu muistisairauksiin.
Yhdessä tämä tarkoittaa sitä, etteivät minkään kunnan mitkään laitokset riitä. Vaikka vanhainkotien ja palvelutalojen lisäksi esimerkiksi veteraanien kuntoutuskeskukset otettaisiin hoivakäyttöön, kaikille muistisairaille ei löydy heidän tarvitsemaansa paikkaa.
Suomessa on nyt noin 130 000 muistisairauspotilasta ja määrä kasvaa joka päivä.
Paperiteollisuudessa pitkän päivätyön tehnyt pälkäneläinen Pekka Laine on omistautunut vanhoilla päivillään mittaville projekteille. Ensin mies paneutui Kukkian ja sen ylä- ja alapuolisten vesien suojeluun, sitten vähintään samalla tarmolla muistisairauksiin.
Alan esitaistelija on saanut paljon aikaan, mutta muistisairauksien merkitystä ei silti ole vielä täysin tajuttu. Sekä hoitoalan väki että tavalliset kansalaiset tarvitsevat tietoa. Silloin voidaan hidastaa taudin etenemistä ja turvata potilaan oikeudet.
Parannuskeinoja ei vielä tunneta. Siksi turhan harva eläkeläinen saa nauttia pidentyneestä elinajasta. Erityisen epäreilulta tuntuu se, että muisti pettää niillä, jotka olisivat muuten terveitä liikkumaan ja elämään rikasta arkea. Niillä, joilla pää pelaisi ja ajatus leikkaisi, pettävät jalat.
Muistisairauksien ehkäisemiseen pätee sama resepti kuin muihinkin nopeasti yleistyviin kansantauteihin. Ihmisten pitäisi liikkua enemmän, syödä terveellisemmin ja käyttää vähemmän päihteitä.
Elintavat eivät muutu terveellisemmiksi joutavilla ohjelmilla ja selvityksillä, vaan käytännön toimilla. Tämä sarka on jäänyt lähes täysin järjestöjen vastuulle, sillä kuntien viranhaltijavoimin pystytään varsin vähään.
Terveellinen ja monipuolisen ruoka on tärkeää sekä vatsalle että päälle. Ruokavalio vaikuttaa aivojen hyvinvointiin, sosiaaliset ruokailuhetket ylläpitävät muistipotilaan toimintakykyä.
Myös liikunta virkistää aivoja sekä lyhytkestoisesti että pitkällä aikavälillä. Nuorena ja erityisesti keski-ikäisenä harrastettu liikunta ennaltaehkäisee muistisairauksia myöhemmällä iällä.
Nopeasti lisääntyvät muistisairaudet saattavat siis olla samanlainen elintasosairaus kuin esimerkiksi kakkostyypin diabetes. Keho kostaa, kun ruokavalio yksipuolistuu ja liikunta vähenee. Päätä koettelee lisäksi stressi, uupumus, univaje ja runsas alkoholin käyttö, jotka nekin ovat nykyajan riesoja. Ylikuormitetut aivot kaipaisivat lepoa, eivät kemiallista nollausta.
