Sahalahtelainen yrittäjä Miia Kinnari on silminnähden ja korvinkuullen vilpitön sanoessaan tämän:
– En tiedä mikä siinä on, mutta lapsesta saakka olen saanut järjettömän hyvän olon ihmisten auttamisesta. Oikeastaan ihmisten auttamista voisi kutsua harrastuksekseni, Minkäänlaisiin ”omiin harrastuksiin” minulla ei vapaa-aikaa sitten olekaan, Kinnari naurahtaa.
Sahalahden Krouvia viisitoista vuotta pyörittänyt ja Oriveden leipomoa luotsaava Kinnari kertoo kohtaavansa alituiseen apua tarvitsevia ihmisiä.
– Lentokoneeseenkin mennessäni kysyn lähes aina, millaiset sairaanhoitotarvikkeet koneesta löytyvät. On käsittämätöntä, että juuri minun lennolleni on muutamankin kerran sattunut niitä apua tarvitsevia. Ja jos lääkäriä ei löydy, olen minä mennyt avuksi, lähihoitajan koulutuksen saanut Kinnari kertoo.
Ennen yrittäjäksi ryhtymistä Kinnari teki töitä Sydän-Hämeen ensihoidossa. Vapaa-ajasta osan haukkasi vapaaehtoistyö Sahalahden VPK:ssa.
– Muistan aivan tarkalleen valtaosan ambulanssikeikoista, joissa olen ollut mukana. Ja olisihan sitä paljon muisteltavaa myös VPK-ajoista ja niistä tapauksista, joissa maallikkona olen ollut mukana.
Tehdään eikä huudella
Kokoomuksen ehdokkaana olevaa Kinnaria on houkuteltu aiemminkin kuntavaaliehdokkaaksi, mutta vasta nyt aika oli sopiva asettua ehdolle.
– Kun tarpeeksi kauan asiat harmittavat, niin sitä tajuaa, ettei auta huudella kaukalon reunalta, vaan on yritettävä itse tehdä jotakin. Olen vuosikausia seurannut kuntapolitiikkaa, ja ihmetellyt, että eikö sen kautta todella voi tehdä enempää asioiden parantamiseksi.
– Minusta vähän tuntuu, että politiikassa on sellainen yleinen mentaliteetti, että kun asiat on aina päätetty tietyllä tavalla, niin päätetään niin jatkossakin. Ja sitten kun siellä on joka vuosi samat henkilöt yrittämässä vaikuttaa samoihin asioihin, niin kyllä minä ymmärrän, että asioihin turtuu.
Kinnari myöntää, ettei hän tietenkään voi ulkopuolisena tietää täsmälleen, millaista työskentely kunnanvaltuustossa tai -hallituksessa on.
– Mutta jos pääsen mukaan, teen kaikkeni. Jos kauden jälkeen sitten huomaan, ettei kunnallisiin asioihin voi tekemällä vaikuttaa, niin silloin on aika nostaa kädet pystyyn. Mutta ei yhtään aiemmin.
Hoitajista pidettävä huolta
Mutta mitkä sitten ovat niitä asioita, joiden eteen Kinnari olisi valmis antamaan kaikkensa?
Ensimmäinen asia on sosiaali- ja terveydenhuollon nykytila. Suurimmaksi huolekseen Kinnari mainitsee sen, ettei yhteiskunta tunnu arvostavan tarpeeksi ihmisten hoitamista.
– Nykyterveydenhuollon tila on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan monessakin asiassa, eikä Kangasala valitettavasti loista tässä asiassa. Kangasala voisi toimia esimerkillisesti työnantajana, joka panostaa osaamisen laatuun ja pyrkii ennaltaehkäisemään sitä, ettei valtaosa osaavista käsistä karkaisi muille aloille. Ei kannata ikuisesti tuudittautua siihen, että kaikille hoitotyö on kutsumatyö. Jos sen työn harjoittaminen on taloudellisesti hankalaa, aivan varmasti ollaan entistä avoimempia muille vaihtoehdoille.
Kinnari suree myös sitä, että ikääntyessään ihminen muuttuu yhteiskunnan silmissä hyödyttömäksi ”kapistukseksi”.
– En ymmärrä alkuunkaan, että ihmisen ei anneta vanhentua arvokkaasti, siten, että hän samalla saisi tarvitsemansa tuen ja avun. Kaikkea ei voi perustella rahan vähyydellä, kun kuitenkin samaan aikaan rahaa tuntuu riittävän ei niin välttämättömiin hankkeisiin.
Pienyrittäjän kompastuskivet
Luonnollisesti Kinnari on myös miettinyt yrittäjän asemaa Suomessa. Hänen mukaansa on epäreilua, että pienet yritykset asetetaan alati rinnan suurten kanssa.
– Säädösten mukaan pienten yrittäjien on suoriuduttava asioista suurten yritysten tapaan. Kuitenkaan etuuksia, esimerkiksi investointiavustuksia, pienyrityksille ei myönnetä kuten suurille, jotka pystyvät usein jo suuren pääomansa turvin investointeihin.
Irtisanomisturvan tiukkuus puolestaan tekee uusien työntekijöiden palkkaamisen haastavaksi.
– Kaikkiaan yrittäjäksi ryhtyminen Suomessa vaatii suuren määrän luovaa hulluutta. Kaikille yrittäjän ammatti ei sovi. Mukavuudenhaluisen, pilvilinnojen rakentajan ja varmuutta elämäänsä haluavan tähän hommaan ei kannata ryhtyä.
Isojen kuntien byrokratia
Liitoskunnassa asuvana Kinnari ei voi välttyä ottamasta osaa keskusteluun kuntaliitoksista.
– Sahalahden ja Kuhmalahden palveluiden keskittäminen pelkästään Kangasalan suuntaan ei ollut miellyttävä ratkaisu. Kun Sahalahden kunnantalo lopetti toimintansa, asioiden hoitaminen muuttui hyvin byrokraattiseksi. Minä niin toivoisin, että Sahalahti ja Kuhmalahti olisivat jatkossakin hyviä paikkoja asua ja elää kaikenikäisille, kuten myös koko Kangasalan kunta.
Kinnari tietää, että tulevina vuosina niin valtion kuin kuntienkin on kyettävä säästöihin.
– Kannattaisi kuitenkin miettiä tarkkaan, että mistä on vara säästää ja millä hinnalla. Ensin perusasiat kuntoon järjellä ja maltilla, ja sitten vasta katsottaisiin mihin ylimääräiseen rahaa jää, jos jää, Kinnari toteaa.
Miia Kinnari ei ole ainoa Sydän-Hämeen ravintolayrittäjä, joka on ehdolla kuntavaaleissa. Pälkäneellä ehdolla ovat Kostian Kievaria pitävät Pirjo ja Eero Lindholm.
