Kamera olalla Sveitsistä korpeen

Iloinen sveitsiläinen Bruno Keiser myi omaisuutensa ja lähti kuvaamaan ralliautoja Suomeen.

Miten intohimoisesti suhtaudut harrastukseesi? Olisitko valmis muuttamaan sen vuoksi toiselle paikkakunnalle – jopa lopettamaan työsi?  Sveitsiläinen Bruno Keiser hurahti ensin kilpa-autoiluun ja pian sen jälkeen Suomeen, itselleenkin odottamattomin seurauksin. Hän kävi elämänsä ensimmäisessä rallikisassa Saksassa vuonna 2004, vuotta myöhemmin Suomen MM-rallissa Jyväskylän seudulla ja palasi myöhemmin seuraamaan talvista Tunturirallia. Sen jälkeen elämä muuttui.

Keiser jätti varsin hyväpalkkaisen vakityönsä puolustusvoimissa, myi kaiken omaisuutensa ja suuntasi Suomeen – vailla kielitaitoa ja lupausta työpaikasta.

– Ei minulla ollut perhettä, kaikki sveitsiläistytöt oli jo nähty ja työnikin oli oikeastaan ihan tylsä, hän nauraa.

Keiser vakavoituu kuitenkin nopeasti. Ei täydellinen elämänmuutos toki ihan niin helppo päätös ollut, vaan sitä joutui miettimään jonkin aikaa.

Katumaan sveitsiläinen ei ole omien sanojensa mukaan joutunut kertaakaan, vaikka sukulaisten ja kotimaan ystävien tapaaminen ei enää olekaan helppoa.

– Kun sitten tapaamme, on se sitten sitäkin hienompaa, Keiser sanoo.

Hän ylistää Suomen luontoa, valoisuutta, ihmisiä ja sanoo kunnioittavansa maata erittäin paljon. Valokuvaaja myöntää joidenkin ihmisten pyörittelevän päätään kuullessaan hänen taustansa. Itse hän ei osaa pitää päätöstään millään tavalla hulluna.

– Kun kerron tulleeni tänne Sveitsistä, monet kyselevät, miksi ihmeessä; Sveitsihän on kaunis maa vuorineen kaikkineen. Mutta esimerkiksi jo valokuvaajan näkökulmasta vuoret estävät harmillisesti näkymät.

 

Mies ja motor home

Keiser on kameroineen tuttu näky ralli- ja autourheilukisojen varikoilla ja testireittien varsilla, kuten kesän ja syksyn aikana Vehkajärvellä. Hän kiertää paikasta toiseen omalla vanhalla asuntoautollaan, jota hän kutsuu autourheilumaailmasta tutulla termillä ”motor home”.

Rallikuskit viihtyvät Kuhmalahdella.

– Siinä on kaikki, mitä tarvitsen: suihkut ja aurinkopaneelit, ja pyöräni seuraa mukana joka paikkaan, Keiser sanoo ja näyttää vakuudeksi kuvia kännykästään.

Yhden valokuvan ottaminen on tietyllä tavalla helppoa; hyvän valokuvan ottaminen onkin sitten asia erikseen. Hyvien kuvien nappaaminen hankaloituu, kun takana esimerkiksi Suomen rallin aikana on pitkä työpäivä raskaiden kuvausvälineiden kanssa ja illan vapaa-aika on huvennut kuvien ja tietokoneen parissa sekä ralliväkeen – ja samalla potentiaalisiin asiakkaisiin ja kuvauskohteisiin – tutustuessa.

Keiserin mielestä kuvien arvo on kärsinyt, koska kuvaaminen on nykyisin niin helppoa esimerkiksi kännykkäkameroiden ja halpojen pokkarikameroiden avulla. Hän ei kuitenkaan pidä sitä uhkana itselleen, päinvastoin: kunnon välineillä ja ammattitaidolla hänellä on mahdollisuus erottua edukseen.

Positiivisen asenteen huomaa ilman kasvoilla koko ajan karehtivaa hymyäkin.

– Luonto on täällä kaunis, saan tehdä sitä, mitä rakastan ja elää unelmaani. Asiat voisivat olla huonomminkin.

Huomautus siitä, että voisihan nyt tosiaan esimerkiksi sataa vettä, saa Keiserin purskahtamaan nauruun. Jälleen.

Toimittajan mielessä käy ajatus, että kunpa suomalaisetkin pystyisivät antamaan itsestään yhtä välittömän ja pidettävän kuvan ulkomailla ollessaan.

– Sveitsissähän asuu jo nyt niin monta suomalaista kilpa-ajajatähteä, että ihan hyvä että saitte tänne edes jotakin vaihdossa tilalle, Keiser sanoo ja nauraa ikään kuin kyseinen vaihtokauppa olisi jotenkin suomalaisten tappio.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?