Terat
Ajosilppuri vaatii omat teränsä maissin keräämiseen.
Kolmevuotias Julius Juhola istuu ajosilppurin ohjaamossa kuin kokenutkin konemies. Isoisä Jarmo Toukolan mukaan tyttärenpoika on kuitenkin ensimmäistä kertaa kyseisen koneen istuimella.
– Tätä maissikonetta Julius ei ole aikaisemmin nähnyt, mutta traktorit ovat kyllä tuttuja, ja koneet kiinnostavat. Täälläkin on poikani yrityksen AgriToukolan työkoneita apuna, sahalahtelainen Toukola kertoo Pälkäneellä järjestetyn maissinkorjuutapahtuman konekannasta.
Perjantaina Kirsi ja Vesa Eerolan maissipelto muuttui pienimuotoiseksi nähtävyydeksi, ja pellonreunaan ilmestyi yksi jos toinenkin kiinnostunut seuraamaan, kuinka rehumaissin korjuu tapahtuu.
Maissinkorjuunäytöksessä kiinnostuneiden kysymyksiin oli vastaamassa viljelijän lisäksi asiantuntijoita ProAgria Pirkanmaasta ja siementoimittajalta. Eri lajikkeiden satomääristä ja tähkien koosta tehtiin mittauksia myös maatalouden ammattilehteen.
– Sato on tänä vuonna kaksi kolmasosaa normaalista, Vesa Eerola tokaisee, kun ajosilppuri kaartelee maissinvarsien keskellä.
Maissi vaatii runsaasti lämpöä. Tämän kesän ja syksyn kosteus ja kylmyys vaikuttivatkin siihen, että esimerkiksi maissien pituus on jäänyt edellisvuosista. Kun joskus maissit kurottivat ylös ajosilppurin ajajan silmien korkeudelle, nyt pituus jäi hytin alaosan tienoille.
Kokeilulajikkeita
Tällä kasvukaudella Eeroloiden pelloilla kasvoi yhdeksää eri maissilajiketta, kaikkiaan 18 hehtaarin alalla.
– Yleensä minulla on ollut käytössä paria lajiketta, mutta nyt koemielessä testasimme muitakin siemeniä. Näyttää kuitenkin siltä, että viljelyä jatketaan jatkossa vanhoilla lajikkeilla, kuusi vuotta maissia kasvattanut Vesa Eerola toteaa.
Eerola oli ollut kiinnostunut maissinkasvatuksesta jo pidempään, mutta käytännön viljelytoimiin tilalla käytiin sokerijuurikkaan viljelyn loppuessa.
– Ajattelin, etteivät maissin viljelykustannukset nyt voi olla niin erilaiset kuin sokerijuurikkaankaan. Tosin, kun aikanaan kylvimme ensimmäiset siemenet, ei meillä ollut vielä tietoa, kuinka keräämme kasvin pellosta. Hankimme lopulta oman silppurin. Kasvi on puolestaan todettu hyväksi, Vesa iloitsee.
Maissi ajetaan pieneksi ajosilppurilla ja kootaan talvisäilöön aumaan. Eeroloilla maissia sekoitetaan nurmisäilörehun kanssa ja syötetään lehmille, joita tilalla on kaikkiaan noin 260 päätä.
– Maissi on energiapitoista. Nurmesta eläimet saavat puolestaan valkuaista, Vesa kertoo.
Vaativa kasvi
Rehumaissia ei kannata sekoittaa ihmistenkin ruokapöydässä näkyvään sokerimaissiin. Rehumaissin tähkät eivät ole yhtä maittavia kuin sokerimaissin. Sokerimaissi pitäisi myös esikasvattaa Pohjolan oloissa ennen pellolle istuttamista.
Rehumaissiinkin on tarkoitus saada paljon tähkiä, sillä energia piilee juuri niissä. Koska kasvi on arka keväthalloille, kasvi kylvetään toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa lämpimään maahan.
Maissin kasvu on alkuun hidasta, mutta kesäöiden pidetessä kasvu käynnistyy kunnolla. Tähkät alkavat muodostua elokuun lopussa.
Maissi vaatisi reipasta lannoitusta, mutta tällä hetkellä nykyiset ympäristötuen ehdot rajoittavat lannoitteiden käyttöä.
Maissin vuosittaiset satovaihtelut ovat suuret. Tuoresatoa se tuottaa 5–50 tonnia hehtaarilta.
Syksyllä kasvi pitää saada kerättyä pois ennen pakkasia, sillä pakkasessa kasvin solurakenne jäätyy ja kasvi kaatuu.
Tänä vuonna pakkaset eivät kuitenkaan olleet riesana. Eerolan näytöspellolla märkyyskään ei liiemmin haitannut.
– Tämä on hiekkaista maata, joten nämä pellot eivät ole pehmenneet.
Koko Suomessa maissia on viljelyksessä vain noin parisataa hehtaaria. Eeroloiden kokemusten mukaan pinta-alaa voisi hyvinkin kasvattaa.
Pälkäneläisten esimerkki voikin toimia hyvänä kannusteena. Muutama pellon reunalla seissyt isäntä tokaisikin, että ensi vuonna heilläkin kasvaa maissia.
Teksti ja kuvat: Mika Säpyskä
Lähteet: ProAgria Pirkanmaa
