Mitä on elää sähköistä aikakautta, kun netti ei toimi aina, puhelin pätkii tai et hallitse kumpaakaan? Siinä kysymyksiä moneen talouteen.
Onneksi itse hallitsen jotenkin netin käytön. Vaan mitä teen, kun se ei toimi. Pitäisi maksaa laskuja, hoitaa työasioita, olla yhteydessä tärkeisiin yhteistyökumppaneihin.
Soitan puhelimellani 02-alkuisiin numeroihin ja maksan kalliisti – ne kun eivät yleensä kuulu kännykkäpaketteihin. Niistä on maksettava ruhtinaallisesti varsinkin, kun useimmiten joudut olemaan jonossa päästäksesi toimittamaan asiasi. Jonotusaika vaihtelee minuuteista jopa puoleen tuntiin. Yrityksethän ovat siirtyneet suurimmaksi osaksi 02-alkuisiin numeroihin.
Lisäksi aikaa kuluu, kun näppäilet kännykkääsi oikeat numerot, jotta saat oikean palvelun. Aina et edes tiedä, mihin palveluun sinun kuuluisi mennä. Tällöin saat automaatin välityksellä tiedon, että oletkin väärässä paikassa ja otat taas uuden puhelun odotuksineen ja kuuntelet samalla musiikkia, joka ei edes ole selvästi kuuluvaa – nauha vetää (musiikkia et voi valita itse).
Mitenkä sitten vanhukset? Heillä kaikilla ei ole nettiä – ja jos on, he eivät sitä osaa tai uskalla käyttää. Laskun maksu pankissa maksaa lähemmäs 10 euroa pankista ja pankkisuhteista riippuen. Onko tämä oikein?
Miksi yhteiskunta edellyttää netin käyttöä ja sen hallintaa?
Nyt pukkaa sähköistä laskua. Kai ne pitäisi hyväksyä. Miten sähköisen laskun edut tuodaan koteihin, joissa ei ole nettiä?
Kun kerran vaaditaan nettiä lähes kaikkien asioiden hoidossa, tulee yhteiskunnan myös varmistaa, että se toimii pienimmissäkin salokylissä ja kouluttaa myös nettiä hallitsemattomat sitä käyttämään.
Vaaditaan valokaapeli maan alle, että systeemit toimivat. Niin Virossakin tehdään kylille, joissa on vain 4–5 taloa. Onko se EU-rahaa vai mitä? Sitä en tiedä, mutta voitaisiinhan Suomeenkin hakea kyseistä rahaa ainakin haja-asutusalueiden toimivuuden parantamiseksi.
Voidaan toisaalta tietenkin varmistaa, että muun muassa vanhusten maksut ja muut hoidetaan kunnan kustannuksella heidän kotonaan ja heidän valvonnassaan.
Mihin maailma on menossa, kun vaatimukset kansalaisilta lisääntyvät, mutta kyseinen kehitys ja yhteiskunnan vastuu laahaa pahasti jäljessä. Miksi esimerkiksi eläkeläisiä – he eivät ole tietokoneaikakauden kasvatteja – rankaistaan siitä, että heidän elämänsä kallistuu ja vaikeutuu. Ovathan he kuitenkin olleet auttamassa Suomen itsenäisen valtion syntyä.
Kun nykyinen nuoriso kasvaa meidän ikäisiksimme, tämä asia on varmasti pois päiväjärjestyksestä. Heille on jo koulussa opetettu tietokoneiden salat ja he käyttävät sitä samoin kuin nykyinen ”aikuisväestö” lyijykynää paperiaikoinaan.
Itse olen työni vuoksi joutunut tietokoneen ja netin saloihin perehtymään ilman mitään koulutusta muutamia työnantajan pikakursseja lukuun ottamatta. Silti joudun usein käyttämään työpaikkani atk-tukihenkilöä ja tytärtäni selviytyäkseni kaikista tarvitsemistani asioista tietokoneeni kanssa.
Eihän vain olla sähköisen viestinnän vietävissä omia etuja huomioimatta? Meidän tulee vaatia palveluja myyvien yritysten taholta. Heillä on vankka atk-osaajajoukko, joka aina päihittää tavallisen kuluttajan, sillä he ovat ammattilaisia internetasioissa. Pidetään puolemme ja varsinkin täällä haja-asutusalueilla.
Riitta Parviainen
lehtori, Aitoo
