Esikoinen: Gospel-levy Pieni pala taivasta on monipuolisesta musiikistaan tunnetun seurakunnan uusi aluevaltaus

Hetki kirkkautta

Pieni pala taivasta -levyn äänityksessä. Kuva Janne Vesto

Pälkäneen vajaan 6000 hengen seurakunnassa musiikilla on vankka sija. Seurakunnassa toimii viisi kuoroa, ja musiikin käyttö tilaisuuksissa on

tunnetusti luovaa ja monipuolista, uuden ja vanhan rajoja rikkovaa.

Nyt on jälleen ylitetty uusi raja: seurakunta on tuottanut paikallisten esiintyjien voimin oman gospellevyn, joka julkistetaan ensi sunnuntaina.

Levyajatuksen herätti Luopioisten kappalainen, aikaisempi Pälkäneen seurakuntapastori Janne Vesto.

– Viime pääsiäislauantaina soittelin omia vanhoja laulujani ja siinä se heräsi. Bändin kanssa työskentely on ollut kauan unelmani, ja pari vuotta sitten levyajatuskin kävi jo mielessä mutta vain käväisi, hän kertoo.

Janne Vesto on säveltänyt ja sanoittanut lauluja monet vuodet opiskeluajoista asti. Suurimmasta osasta hän sanoo, että ne ovat päiväkirjamaisia merkintöjä sävelen kanssa ja hetken tunnelmia, joita ei ole varsinaisesti tehty esitettäväksi.

Mutta niitäkin lauluja on syntynyt, jotka on tarkoitettu kaikkien korville. Levyllä mukana ovat esimerkiksi nimikappale Pieni pala taivasta sekä Pihtilampi, joka kuljettaa Laipan ystävät tutulle luonnon alttarille.

Veston omien laulujen lisäksi levyllä on muun muassa Timo-Matti Haapiaisen ja Pekka Simojoen kappaleita.

Kaikkineen levy on kuulas, koskettava ja toivoa antava kokonaisuus, nimeensä sopivasti kuin kirkas hetki.

 

Pälkäneen seurakunnan levy julkistetaan 1. adventtisunnuntain messussa Luopioisten kirkossa 2.12.2012.

Kaksi kuoroa, bändi ja solisteja

Keväällä Janne Vesto alkoi puhua unelmastaan. Hän selvitteli seurakunnan gospel-levyn tekemisen mahdollisuuksia, ja osoittautui, ettei se ei ehkä olisikaan mahdotonta.

Levyllä esiintyvät Luopioisten kirkkokuoro ja Caritas sekä Janne Veston kokoama ”projektibändi”, joka ei ole aikaisemmin soittanut yhteisessä kokoonpanossa, mutta joka koostuu melkein kokonaan paikallisista soittajista. Levyn kansien ulkoasusta vastasi paikallinen ammattilainen Mari Laesterä.

Harjoittelu levyn äänitystä varten aloitettiin heinäkuussa. Äänitystilaisuus oli lokakuun viimeisenä viikonloppuna Pälkäneen seurakuntatalossa.

Kokonaan ilman mutkia levynteosta ei selvitty. Esimerkiksi Janne Veston kaikkia sävellyksiä ei ollut kirjoitettu nuotteihin, ja se sai jotkut laulajat aluksi hämilleen; kaksi viikkoa ennen äänitystä rumpalin sormi oli siteessä. Äänitystilanteessa mikrofonien asettelu tuotti päänvaivaa ja Janne Veston kitaran mikrofonin pistoke hajosi.

Äänityksessä oli lisäksi oltava ilman kattovaloja, koska loisteputkien hurina tallentuu myös nauhalle, mutta puolipimeydestä huolimatta mikään ei saanut rapista eikä kahista.

Onneksi äänittämässä olivat kovan luokan ammattilaiset.

Timo Ojala ja Tumppi Lehmusvirta olivat loistavia äänittäjiä. He rohkaisivat ja kannustivat meitä ja neuvoivat, miten mikäkin pitää tehdä, Janne Vesto kiittää.

Alpo Roikola, TEro Ahlqvist, Anu Potkonen ja Sirpa-Liisa Suova-Huuhka sekä kappalainen Janne Vesto iloitsevat toteutuneesta unelmasta.

Nyt on lupa iloita

Kun levy pyörii valmiina soittimessa, tekijöiden helpotus on silminnähtävä.

– Aivan epätodellinen tunne, Janne Vesto sanoo.

– Tuntuu kuin voisi leijua. Hymy tulee väkisin huulille, levyllä laulajana, kuorolaisena ja sovittajana esiintyvä Sirpa-Liisa Suova-Huuhka täydentää.

– Hienoa, että yhdessä laulamisesta on jäänyt näkyvä jälki, huomauttaa toinen kuorolainen ja solisti Anu Potkonen.

Luopioisten kirkkokuorolaisia edustava Tero Ahlqvist lisää, että levy on kyllä sen verran onnistunut, että sitä kehtaa antaa joululahjaksi.

– Katsotaan nyt, mitä tästä sanotaan, Alpo Roikola hillitsee varovasti.

Kaiken jälkeen olisi helppo sanoa, että levyn tekijöillä on lupa olla ylpeitä itsestään. Viisi haastateltavaa, pirskottavat kuitenkin kiitosta kaikkiin muihin suuntiin paitsi itseensä.

Alpo Roikola ennustaa, että Jannen Pihtilampi-laulusta tulee vielä hitti. Tero Ahlqvist todistaa, että Alpoa parempaa kuoronjohtajaa ei voisi olla. Sirpa-Liisa Suova-Huuhka muistaa kiitellä Caritas-kuoron johtajaa Ritva Huomoa, joka opetti laulajat tarkoiksi harjoitusäänitysten avulla.

– Jännitti vähemmän kun huomattiin, että mehän osataan laulaa nauhalle, hän toteaa.

Anu Potkonen iloitsee, että Jannella oli tällainen unelma – se teki mahdottoman tuntuisesta mahdollista.

Janne Vesto puolestaan selittää olevansa iloinen ja ylpeä jokaisesta laulajasta, soittajasta, sovittajasta ja äänittäjästä, joka teki unelmasta totta.

Sanotaan siis, että levyn tekijöillä on lupa olla ylpeitä toisistaan.