Kuhmalahtelaisen Vihtori Salosen tiedetään käyttäneen dynamiittia sydänvaivojen hoitoon. Vihtori Salonen oli opiskellut lääketiedettä 1900-luvun alkupuolella. Hän kuoli vuonna 1969.
Dynamiitti on räjähde, jonka kehitti ruotsalainen Alfred Nobel vuonna 1866 Venäjän öljykenttien tarpeisiin. Dynamiitti valmistettiin alun perin nitroglyserolista ja piimaasta.
Nitroglyseroli räjähtää helposti itsestään esimerkiksi iskusta tai kolhusta, mutta piimaahan sekoitettuna se on vakaampi. Nitroglyserolin keksi kemisti Ascanio Sobrero vuonna 1846 Torinon yliopistolla.
Kun opiskelin farmasiaa, professori havainnollisti meille nitroglyserolin tehoa. Hän laittoi sitä luentosalin pöydälle ja napautti varovasti vasaralla päälle. Tuli aika pamaus. Tapaus jäi takuulla mieleen ja oli yllättäväkin tempaus jämäkältä luennoitsijalta.
1840-luvulla oli todettu glyseryylinitraatin helpottavan nopeasti angina pectoris -kipuja. Muuan Hering kehittikin jo vuonna 1847 kielen alle annettavan lääkemuodon. Hering ehdotti lääkkeen käyttöä useiden sairauksien, muun muassa sydämen vajaatoiminnan hoitoon. Kuitenkin vasta 1980-luvulla nitraattien vaikutusmekanismi saatiin selvitettyä.
Vuonna 1998 tutkijat Furchgott, Ignarro ja Murad saivat lääketieteen Nobelin palkinnon tutkittuaan typpioksidia, joka on nitraattien ja muiden verisuonia laajentavien aineiden vaikuttava tekijä.
Glyseryylinitraatti, nitroglyseriini, ”nitro” rentouttaa sileää lihasta. ”Nitrojen” hoidollinen vaikutus perustuu niiden kykyyn vähentää sydämen työmäärää ja verisuonia laajentavaan vaikutukseen paikallisesti veren- ja hapenpuutteesta kärsivällä alueella.
Jos sydänlihas on ilman happea, se vaurioituu. Kun angina pectoris -rintakipukohtaus tulee, laitetaan nitro kielen alle. Vaikutus alkaa nopeasti ja kipu lievittyy yleensä 1–4 minuutissa.
Käytössä on myös suihkemuotoinen nitro. Mikäli rintakipu ei lievity 3–4 annoksen vaikutuksesta 15 minuutissa, voi kyseessä olla sydäninfarkti. Tällöin otetaan yhteys hätäkeskukseen.
Nitraateista on kehitetty myös pitkävaikutteisia lääkevalmisteita ja erilaisia antotapoja, esimerkiksi ihon kautta. Käytettäessä pitkävaikutteisia valmisteita suuria määriä säännöllisesti on havaittu, että nitraattien vaikutus heikkenee eli kehittyy toleranssi. Tämä estetään jaksottamalla hoito niin, että päivittäin pidetään 8–12 tunnin tauko. Lyhytvaikutteisissa kielen alle annosteltavissa nitraateissa toleranssia ei kehity.
Vihtori Salonen oli todennäköisesti perillä dynamiitin – tai pikemmin sen aineosien – vaikutuksista lääketieteen opintojensa seurauksena. Kerrotaan, että dynamiitin kanssa tekemisissä olleet työmiehet esimerkiksi ratatyömailla saattoivat huomata dynamiitin suotuisat sydänvaikutukset, ja nuolaisivat välillä dynamiittipötköä. Työ jatkui ”uusin voimin”.
Eräs eläkerouva taasen oli toista maata. Hän sai tohtorilta Nitroglycerin-tabletteja. Hän oli kuullut, että nitroglyseriini on herkästi räjähtävää ainetta. Tästä huolestuneena hän selitti apteekissa käydessään: ”Minä en uskalla kuljettaa niitä Nitroglycerin -tabletteja käsilaukussa kuin kahta kerrallaan. Loput on vintin ikkunalla lääkepurkissa just räjähtämisvaaran vuoksi. Ei ainakaan talosta mene muuta kuin katto.”
Liisa Alanko
Farmaseutti
Kuhmalahden sivuapteekin hoitaja
