Filosofin vihkot

Aikamme suurin suomalainen täyttää perjantaina 80 vuotta.

Mies on pälkäneläisille tuttu, sillä viime vuosiin saakka hän kiersi hevoskärryineen kylän raitilla. Talviverkoilta saapunut vanha kalastaja oli hälinän ja pärinän keskellä pöllähtäneempi kuin hevosensa. Kun kunnon työhevosia ei enää löytynyt, hän on turvautunut kalanmyyntireissuillaan autokyytiin.

Pentti Linkola on ainoa nykyajan suomalainen, joka jää historiankirjoihin.

Ympäristöfilosofin päätyönä on pidetty hänen kirjojaan, kirjoituksiaan ja puheita, joista voi oppia, millainen eläinlaji ihminen on. Linkola sen sijaan on pitänyt päätyönään luonnon, ennen kaikkea lintujen seurantaa. Hän on rakentanut elämänsä sen mukaan, miten pääsee kesäksi laskemaan pesiä ja rengastamaan poikasia.

Jokainen havainto on kerätty kansiin. Tämän työn merkitys on vasta avautumassa.

Siivillä kulkevan linnun on helpointa reagoida luonnossa tapahtuviin muutoksiin. Lintukannat muuttuvat nopeasti, kun metsät hakataan tai rannat rakennetaan. Jos kalat kuolevat tai vedet nuhraantuvat, vesillä elävät linnut paljastavat muutoksen.

 

 

Pentti Linkola on seurannut luontoa historiallisen murrosvaiheen ajan. Hän kirjoitti vihkoihinsa ensimmäiset merkintänsä lähes 70 vuotta sitten. Sodasta toipuva kansakunta alkoi silloin teollistua.

Ihmislaji oli siihen saakka elänyt luonnon kiertokulusta. Teollistumisen aikana luonto on valjastettu kertakäyttöiseksi raaka-aineeksi. Konevoiman turvin metsät raivattiin viljelysmaaksi ja valjastettiin metsäteollisuuden puuntuotantoon.

Peltoja ja metsiä tuhottiin sokeassa kehitysuskossa. Takavuosikymmenien lannoite- ja torjunta-ainekäsittelyn jälkeen pellossa oli vähemmän elämää kuin asvaltissa. Lentokoneet kylvivät kemikaaleja myös metsiin. Metsien ja soiden vuosituhansien aikana keräämät ravinteet sen sijaan laskettiin ojien kautta järviä rehevöittämään.

Ihmisen aikaansaannokset luonnossa eivät ole kovin kunniakkaita. Linkola on kerännyt havaintovihkoihinsa faktat tästä muutoksesta. Lintujen kohtalon perusteella voidaan ennustaa, miten käy muille lajeille, myös ihmiselle.

Sydän-Hämeessä ei voida olla iloisia luonnon köyhtymisestä, mutta siitä voidaan, että Linkola on seurannut muutosta meidän reviirillämme. Monet rantojen asukkaat ovat myös majoittaneet miestä, joka on soutanut täkäläisiä vesiä enemmän kuin kukaan aikalaisensa.

 

 

Tiesimme kaiken, mutta emme silti tehneet mitään. Me 1970-luvun lapset katsoimme koulussa filmiä, jossa banaanikärpäset lisääntyvät purkissa, kunnes liian suureksi kasvanut parvi syö ravintoliuoksen ja kuolee. Seuraavassa kuvassa luisevat kehitysmaalapset riutuvat äitinsä sylissä.

Tällaisilla kuvilla kerrottiin maapallon rajallisuudesta. Jos ihmismäärän ja kulutuksen kasvu jatkuu, planeetta ei pysty ruokkimaan kaikkia.

Nyt ihmisiä on reilut seitsemän miljardia eli kaksi kertaa enemmän kuin 1970-luvulla. Kulutus on kasvanut vielä nopeammin. 1970-luvulla luonnonvaroja kulutettiin yli kestokyvyn lähinnä Euroopassa ja Amerikassa. Parissakymmenessä vuodessa Aasia on ajanut etumatkan kiinni. Maapallon kestokykyä koetellaan joka suunnalla.

Pentti Linkola on pitänyt väestönkasvua maailman suurimpana ongelmana. Nykyihminen on siistinyt viestiä ja nykyisin kritisoidaan mieluummin jatkuvaa kasvua ja haaveillaan kestävästä kehityksestä. Elintasosta ei silti olla valmiita tinkimään – ja sen säilyttäminen edellyttää jatkuvaa kasvua.

 

 

Kaikkialla luomakunnassa elämäntehtävä on lisääntyminen. Ihmisten lisääntyminen ei ollut ongelma ennen kuin ihminen kukisti vastustajansa. Enää pedot ja sairaudet eivät verota heikkoja, hitaita ja epäonnekkaita.

Tieteen kehitys ja teollistuminen on mahdollistanut sekä väestönräjähdyksen että luonnon tuhoutumisen. Linkola on huomannut vihkojensa äärellä, että tätä kehitystä on mahdotonta pysäyttää. Siksi hän on keskittynyt varjelemaan pieniä palasia planeetasta jälkipolville.

Perjantaina 80 vuotta täyttävä Linkola käyttää merkkipäivänä kertyvät varat uusien suojelualueiden hankintaan. Luonnonperintösäätiö hankkii Suomesta vanhoja metsiä, joissa valtaosa uhanalaisista lajeista elää.

Sydän-Hämeestä näitä kaistaleita löytyy kaksi: Aimo Saksalan luonnonperintömetsä Korpivainio ja Mustikkamäki. 26 hehtaarin kokoinen Korpivainio sijaitsee Haapasaaressa Kuhmalahdella Sahalahden rajalla. 6,6 hehtaarin Mustikkamäki on Pälkäneellä Sappeen- ja Salmentaanteiden risteyksen tuntumassa.

Meidän sukupolvemme

Tiesimme kaiken, mutta emme silti tehneet mitään.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?