Satoi taivaalta suuria hiutaleita
maahan jo lumivalkoiseen
tehden taloista pehmeitä kumpareita
kiertämässä kylän kujanteita.
Peitti mökit kuin talvitakkiin uuteen
talvi-illan vaihtuessa yön hiljaisuuteen.
Ukko mökkinsä oven aukaisi
karvareuhka oli tiukasti korvillaan,
tovin säätä ensin kuulosteli, ulos könysi
ja sitten lapion otti nojaamasta talon seinustaan.
Rukkaset nykäisi korkeammalle
ettei pääsisi hihansuusta kylmän henki.
Astui askeleen, kaksi, arvioi ja pohti,
oli itsensä herra ja renki.
Pian kuitenkin huokasi ukko :
Työt vähenee vain, jos niihin tartutaan.
Vaikka toki myös hieman ajatella tohti
kuinka joutuisasti sitten aamulehden saisi laatikoltaan.
Kuu katseli taivaalta ukon työtä.
Lunta lensi, pöllysi, ukko nakkeli lunta pitkin yötä.
Pirtissä paloi yksinäinen valo.
Tähdet syttyivät, kuu kulki,
hiljeni kylä, hiljeni talo.
Jouluaamuna makasi pirtissään tyytyväinen ukko.
Kas – kinosten keskeltä vei polku pihaan.
Ja se polku olikin tehty taitavasti.
Unissaan ukkoa nauratti: Jospa joku olisi tiennyt,
oli työninto iskenyt vallan tavattomasti.
Puolille öin oli työn into vienyt.
Niinpä Jouluaamuna ukko mopollaan
omaa autonlevyistä polkuaan
ajoi aina Joulukirkolle asti.
Joulumuori
