Joulu tuo mieleen kuvia, tuoksuja ja tunnelmia. Pelkkä ajatus palauttaa muistoja. Niitä täydentävät musiikki, elokuvat ja mainokset, joiden mukaan ”hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen.”
Ovatko kuvat todellisia? Ainakin ne riittävät antamaan tunteen, joka ohjaa käyttäytymistä. Joulua valmistellaan, sitä odotetaan ja siihen kohdistetaan toiveita mielikuvien mukaan.
Ajatuksissa palataan ihanteelliseen jouluun, jota on aina odotettu ja toivottu. Lieneekö sellaista koskaan koettu?
Tuskin kukaan on lapsuutensa juhlissa ymmärtänyt viettävänsä täydellistä joulua. Tulkinta syntyy vasta vuosikymmenten jälkeen. Muistin lokeroista poimitaan kauniita hetkiä kuin onnellisten päivien valokuvia albumista. Emme enää pääse kokemaan, millaisia nuo hetket olivat omana aikanaan. Emme näe koko kuvaa emmekä sitä kaipaakaan. Kaipaamme niitä hyviä ja unelmanomaisia hetkiä, joita emme silloin tunnistaneet.
Kohdistuuko kaipuu tulevaisuuteen vai menneisyyteen? Odotamme tulevalta hyvänolon täyttymystä, mutta toiveitamme määrittää mielikuvajoulu. Nostalgiaa lisäävät kauppojen ikkunat ja mainoslehtien sivut. Joulua valmistellaan kuin selkä edellä, katse muistoissa.
Menneen kaipuu kuormittaa. Rima kohoaa sitä korkeammalle, mitä ”aidompaa” joulua tavoitellaan. Odotuksissa petytään, sillä haaveiden tunnelmaa ei pystytä luomaan. Kaivattua tilaa ei voida ennallistaa. Mikäli se olisi mahdollista, lumous särkyisi.
Onni on tavoittamaton, koska mielen valokuvissa eletään omaa tunnelmaa ilman toisia ihmisiä ja heidän todellisuuttaan. Unelmissa he ovat koristeita minun joulussani, eivät itsenäisiä olentoja omine tarpeineen. Mitä enemmän vaadin toisten istuvan minun palapeliini, sitä varmemmin petyn lopputulokseen.
Joulu on menneen nykyisyyttä. Se on sen kertaamista, mistä enkeli ilmoittaa: Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra (Luuk. 2:11).
Menneisyydessä syntynyt Herra on tulevienkin joulujen Herra. Tänään ja taas tänään.
Muistot haalistuvat ja tunnelmat latistuvat, ajat vaihtuvat ja maailmat muuttuvat. Ainut jatkuvuus on Hänessä, joka ylittää ajan ja paikan rajat. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti (Hepr. 13:8).
Hyvän joulun odotus on jo päättynyt ihmiseksi syntyneessä Jumalan Pojassa. Hänessä aukeavat ajan ja iankaikkisuuden salaisuudet. Hän on jo menneisyydessä luonut tulevaisuuden. Elämää valaisee toivo ja odotus, joka on jo täyttynyt.
Jouluun valmistautuminen on tulevan vastaanottamista menneestä kiitollisena. Se on luottamusta, ei perääntymistä. Se on Jumalan odottamista ja juuri siksi rohkeaa kasvot edellä kulkemista. Se on paluuta Kristukseen ja hänen kanssaan tulevaisuuteen astumista.
Tampereen piispantalossa toisen adventtisunnuntain iltana
Matti Repo
