Palkitsemispulmia

Pälkäne palkitsi vuoden 2012 menestyneimmät urheilijat. SM-tasolla pärjänneiden Pihla Bergin (vasemmalla), Noora Bergin, Saska Huttusen, Liisa Anttilan, Amanda Saaren, Urpo Sevonin ja Ville Mattilan lisäksi palkittiin Vuoden valmentaja Petri Hilden (oikealla) ja Kunnon kuntalainen Eläkeliiton Sydänhämeen yhdistys, jota palkintotilaisuudessa edusti Eino Anttila (kolmas oikealta).

Vuoden urheilijoiden palkitseminen kunnantoimiston kahvihuoneessa on mittasuhteiltaan erilainen mutta perusajatukseltaan samanlainen tilaisuus kuin Suomen urheilugaala. Paikalla ovat vuodesta toiseen kestomenestyjät sekä edellisvuoden yllättäjät ja valopilkut. Eri lajien harrastajat on kuitenkin vaikea laittaa järjestykseen.

Lajin sisälläkään ei aina ole helppo verrata suorituksia toisiinsa. Moni on sitä mieltä, ettei joukkuekulta tyttöjen moukarissa ole samanarvoinen kuin pikajuoksumestaruus. Sprinttereiden kesken kilpailu on kovempaa ja henkilökohtainen mestaruus on yksilölajissa arvostetumpi kuin joukkuemenestys.

Lajien kesken vertailu menee jo mahdottomaksi. Siitäkään ei tahdota päästä yksimielisyyteen, mitkä lajit kuuluvat mukaan. Ovatko formulat urheilua tai voiko vammaisurheilija olla vuoden urheilija?

 

Pälkäneellä palkitsemisperusteet ovat selkeät. Kaikki SM-tason urheilijat noteerataan, ja heistä parhaiten menestynyt on Vuoden urheilija.

Paikkakunnan urheiluväki ja päättäjät ovat miettineet, voitaisiinko myös sellaisia nuoria palkita, jotka eivät ole vielä kansallisella huipulla. Nuorimmissa sarjoissa ei välttämättä edes jaeta SM-mitaleita.

Pikkupitäjien ei tarvitse kantaa huolta urheilijoiden palkitsemisesta. Heidät huomioidaan paljon nuorempina ja paljon paremmin kuin kaupungissa. Isommissa ympyröissä SM-tason urheilija kuuluu vielä harmaaseen massaan, mutta Pälkäneen kokoisella paikkakunnalla mestaruudet ja mitalit ovat harvinaisempaa herkkua.

Palkitseminen suosii yksilölajeja, vaikka nykyisin joukkuelajit imevät harrastajamassat ja lahjakkuudet pariinsa. On kova saavutus, jos pikkupitäjästä etenee joukkeeseen, joka pelaa isossa lajissa SM-tasolla.

Joukkuelajeien harrastajat tottuvat siihen, että mitalit ovat harvinaista herkkua. Yksilölajissa palkintoihin hukutetaan jokseenkin joka kerta kun käy kentällä, mutta joukkuelajissa jo kentälle pääseminen voi vaatia suuremman työn.

Kunnon kuntalaisen tunnustuksesta on tullut yksi tärkeimmistä palkinnoista. Pälkänekin on pullollaan hienoja urheilumiehiä ja -naisia, jotka omalla esimerkillään ja toiminnallaan innostavat ihmisiä liikkeelle ja terveen elämän pariin.