Suomen kärsivällisin hevonen

Arto Vähätalon mukaan Simoa voisi verrata lentosimulaattoriin. – Särkännimen laitteiden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

Kaupin Ratsastuskoulun Simo-simulaattorihevosta ei ole pahantahtoisuudella pilattu.

– Simolta puuttuvat kaikki oikean hevosen temput. Muutaman kerran Simo on kyllä pillastunut sen verran paljon, ettei ole malttanut lopettaa laukkaamista, tallinomistaja Arto Vähätalo kertoo ja lisää, että Simo rauhoittui heti, kun virrat pisti poikki.

Kovin pelottava Suomen ainoa simulaattorihevonen ei ole. Sen suurten takajalkojen edessä uskaltaa seistä, eikä selässä istuessa pelkää sen pukkaavan ratsastajaa alas.

– Simoa käytetään myös jonkin verran terapiaratsastukseen. Jos pelkää hevosia, on helppo aloittaa Simosta.

Sen verran todelliselta hepo kuitenkin vaikuttaa, että kun oikea hevonen seinän takana hirnahtaa, sitä kääntää vaistomaisesti päänsä Simoon.

Vähätalo kertoo, että moni taputtaa Simoa ratsastussuorituksen jälkeen automaattisesti kaulalle.

– Sitä keskittyy ratsastussuoritukseen niin paljoin, että unohtaa istuvansa robotin selässä. Taputuksen jälkeen ratsastajaa sitten kurkkii nolona ympärilleen, että näkikö kukaan.

 

Täydellistä suoritusta ei ole

Mutta ei taputtamisessa mitään noloa ole. Sillä vaikkei ulkonäöltään, niin liikkeiltään Simo todella tuntuu aivan oikealta hevoselta. Se tekee muun muassa kaikki kouluratsastuksen perusliikkeet ja askellajin vaihdot täysin samoilla käskyillä kuin oikea hevonenkin.

– Perusistunta on ratsastuksessa kaiken A ja O. Se on hevoselle todella raskasta, jos ihmisen painopiste on jatkuvasti vinksallaan. Taitavakin ratsastaja antaa helposti ratsulle ristiriitaisia käskyjä, esimerkiksi ohjaa hevosta oikealle vaikka tasapainopiste vie vasemmalle, Vähätalo havainnollistaa.

Simon edessä oleva näyttö lukee satulan ja pohkeiden alla sekä kuolaimissa olevia sensoreita. Näyttötaululta näkee reaaliajassa miten paino, pohkeet ja ohjastuntuma elävät eri askellajeissa.  Lisäksi päänäytön vierellä on kaksi pienempää näyttötaulua, joista näkee itsensä sivulta ja edestäpäin.

– Ratsastaminen on todella vaikea laji, sillä hevonen on herkkä eläin aistimaan ratsastajan pienimpiäkin liikkeitä ja muutoksia tasapainossa.  Hevonen huomaa jopa muutokset hengityksessä, Vähätalo toteaa.

Vähätalo pistää Simon päälle ja näyttää, ettei hänkään yli 50 vuoden ratsastuskokemuksella kykene pitämään tasapainoaan täysin oikeassa kohdassa.

– Vaikka Simon selässä käy todellisia ammattiratsastajiakin, en ole vielä kertaakaan nähnyt täydellistä suoritusta. Ja tuskin sellaista edes onkaan.

 

Selkävaivat ojennukseen

Simolla voi muun muassa suorittaa istuntatestin.

– Testistä saa interaktiivisen palautteen, mikä mahdollistaa välittömän korjauksen. Kirjallisen palautteen avulla puolestaan istuntaa voidaan korjata myöhemmin oikean hevosen selässä.

Joillakin alkeiskursseilla Simon selkään noustaan ennen ensimmäistä oikeaa ratsastuskertaa. Eräällä Vähätalon pitämällä äijäalkeiskurssilla oli miehiä, jotka laukkasivat, ravasivat ja kevensivät kuin vanhat tekijät ensimmäisellä Simon jälkeisellä ratsastuskerralla.

– Toki täytyy muistaa, että oma kehitys on paljolti riippuvainen oman ruumiin ja fysiikan hallinnasta. Aktiivinen liikkuja oppii todennäköisesti ratsastamaan sohvaperunaa nopeammin.

Vähätalo toteaa, että Simon avulla ratsastamattoman ihmisen voi opettaa teknisesti vaikka olympiatasolle.

– Tosin hevosia on erilaisia, eivätkä ne opi ihan yhtä nopeasti kuin Simo.

Polttariporukoita, syntymäpäiväsankareita eikä eläkkeelle lähtijöitäkään Simo ei kaihda. Silloin näytölle voidaan vaihtaa mukava puistomaisema, minkä polulle ratsastaja voi mielikuvitella itsensä ja Simon kanssa kulkemaan.

– Simolle voi varata puolen tunnin tai tunnin aikoja. Mutta kiltti Simolle pitää muistaa aina olla, Vähätalo muistuttaa.

Vähätalo hyppää itsekin säännöllisesti Simon selkään.

– Minulla on selkävaivoja. Kun aamulla laukkaa Simolla kymmenisen minuuttia, niin loppupäivän selkä on notkea ja vertynyt, hän kiittelee.