42-vuotias Soile Heinonen tekisi kävelylenkkejä mieluummin yhdessä kuin yksin.
– Pienemmätkin lenkit käyvät hyvin. Olisi kuitenkin mukavaa, jos saisi kävellessä jutella jonkun kanssa. Ihan vain juttuseuraksikin kaipaan kaveria, ja voisimme me kirjastossakin piipahtaa, Kangasalan hoito- ja ryhmäkoti Kaarinankodeilla asuva Heinonen kertoo.
Heinonen rakastaa myös palapelien kokoamista, mutta sitä touhua hän kertoo tekevänsä mieluummin yksin,
– Teen 500 palan palapelejä. Kuvalla ei ole niin väliä, kunhan se on kivaa, Heinonen toteaa.
Pulaa tukiystävistä
Kaarinankodeilla järjestettiin viime viikolla tukiystäväinfo, jossa kerrottiin mahdollisuudesta toimia vapaaehtoisena tukiystävänä kehitysvammaiselle.
Tilaisuuteen saapui yksi tukiystäväksi halajava. Kangasalan kunnan kehitysvammahuollon tuetun asumisen ohjaaja Tiina Huikuri oli ilahtunut.
– Toivoimme, että edes yksi saapuisi. Olen siis todella iloinen Ilmarista (Virkki), Huikuri sanoo ja ryhtyy kyselemään mieheltä, millaista ystäväsuhdetta tämä oli ajatellut.
Kangasalan Seudun Kehitysvammaisten Tukiyhdistyksen puheenjohtaja Tapio Räfsten kertoo, että vapaaehtoisista alkaa olla pula yhdistykselläkin.
– Omaiset ikääntyvät, eivätkä jaksa enää tukea ja avustaa samalla lailla kuin ennen.
Tukiyhdistys järjestää vuosittain kymmenkunta tapahtumaa. On leiriä, retkiä ja teatterikäyntiä. Mutta kaikista suosituin on risteily, joka kruunaa kaiken.
– Jo ensimmäisen risteilyn jälkeen tajusin, että tässä saa enemmän kuin menettää. Olen käynyt nyt kuudella risteilyllä. Täytyy sanoa, että aivan mahtavaa porukkaa ja mahtava tunnelma on ollut joka reissulla. Ikävä vain on se, että kaikki halukkaat eivät pääse mukaan, kun ohjaajia on niin vähän.
Risteily on in
Myös ystävän haussa oleva 25-vuotias Olli-Pekka Gröhn rakastaa risteilyjä.
– Risteilyt on ihan parhaita. Viimeksi kun olin siellä, menin kihloihin tyttöystäväni kanssa.
Eniten Gröhn kertoo kaipaavansa seuraa punttisalille.
– En mää mikään bodari ole. Mutta jos pikkuisen treenaisi ja oppisi uusien laitteiden käyttöä.
Ystävää etsivä Minna kertoo, ettei hän ole lainkaan kranttu ystävän suhteen. Hänen mukaansa ystävän kanssa voisi nähdä vaikka vähän harvemminkin.
– Olisi niin kiva, jos pääsisi vähän laajentamaan tätä maailmaa, ettei aina pyörisi täällä asunnoilla. Elokuviin olisi hauska mennä, ja vaikka ostoksille.
Sitten Minna muistaa uimahallin.
– Ai niin, joskus on vaikea saada uimahallissa pukukaappiin kolikkoa, kun kädet tuppaavat tärisemään. Kivaa olisi jos joku vähän auttaisi siinä. Uimassa käyn mielelläni siksikin, ettei olisi pahitteeksi, jos sattuisin vähän laihtumaan, hän nauraa.
Pieniä mukavia asioita
Tiina Huikuri kuuntelee Minnaa ja toteaa, ettei tukiystävyys vaadi erityisominaisuuksia tai -osaamista.
– Tavalliset asiat riittävät. Arkinen yhdessä olo, kahvilla tai lätkämatsissa piipahtaminen, pelien pelaaminen, tukena tietokoneasioissa oleminen tai television katseleminen yhdessä, Huikuri luettelee esimerkkejä tukiystävän roolista.
Tuettavaa voi tavata silloin kun itselle sopii: vaikka kerran kuussa tai kahdessa.
– Päämääränä on löytää kehitysvammaiselle ystävä, joka olisi jollain lailla mukana arjessa päiväohjelman ulkopuolella olevana aikana.
Räfstenin mukaan mukavaa piristystä kehitysvammaisen arkeen voi tuoda jo se, että saa kaverin mukaan kauppareissulle.
– Se muuttaa mukavasti päivärytmiä, kun on jotakin erilaista mitä odottaa, vaikka ihan pientäkin.
Ystäviä etsitään Kaarinankodeilla tai itsenäisesti Sydän-Hämeen seudulla (esimerkiksi Pälkäne, Sahalahti ja Pohja) asuville kehitysvammaisille.
– Uusi ystävä perehdytetään hommaan ja tarvittaessa minä voin olla mukana ensimmäisessä tapaamisessa, Huikuri sanoo.
Kaarinankodeilla harjoittelussa oleva Tiina Hämäläinen tietää, että tukiystävänä toimiminen avartaa maailmankuvaa ja tuo elämään uusia näkökulmia.
– Ja toki se tarjoaa tukiystävällekin mielekästä tekemistä. Minä ainakin olen nauttinut kovasti pienistä arkisista asioista, kuten makkaranpaistamisesta porukalla tai lehden lukemisesta ääneen, Hämäläinen kertoo.
