Tauno Nikkilänlapsuudenkoti Luikalan saaressa oli Ylä-Uotilan tila. Sen talon pojaksi hän syntyi maaliskuun ensimmäisenä päivänä vuonna
1953. Kuusikymmentä vuotta on täyttymässä näillä hetkillä.
Lapsuus kului pohjoispälkäneläisessä pikkukylässä rauhallisesti. Vanhemmat Erkki ja Siiri Nikkilä viljelivät tilaa ja pitivät sen ajan tavan mukaan myös karjaa.
Eikä kylässä viisi- ja kuusikymmenluvuilla mitenkään maailman takana eletty, vaikka kirkonkylään oli matkaa.
– Siihen aikaan meidän lähikylillä oli kolme pankkia, kaksi kauppaa ja posti. Oli oma elämä siellä, Nikkilä muistelee.
Kansakoulun hän kävi Salmentaan koulussa ja myöhemmin kirkolla kaksi luokkaa kansalaiskoulua.
Nykyisin kylä on hiljentynyt. Kesällä elämä tosin vilkastuu, Tauno Nikkilä arvioi, että puolet alkaa olla jo kesäasukkaita, mutta heidänkin on löydettävä palvelut muualta.
– Enää siellä ei ole mitään. Sahalahden Pakkalassa on lähin kauppa, hän toteaa.
Silti hän on tiukasti kotisaarensa mies, hiljaisilla vesillä kalastelija. Nykyään hän viljelee Ylä-Uotilaa sivutöikseen, karjaa ei enää ole. Sisarusten kanssa muodostetun maatalousyhtymän avulla hän pitää pellot viljelykelpoisina.
Suurin osa ajasta kuluu matkatöissä.
– Maailmalta se raha nykyään tulee, hän sanoo.
Merkkipäiväänsä hän on päättänyt viettää Nuijatalolla. Se on helppo paikka järjestää juhlat, on hyvä keittiö ja muut tilat, ja MTK:n jäsenenä tilan saa edullisesti vuokrata. Ensi lauantaina juhlitaan, päivä jälkeen varsinaisen syntymäpäivän.
