Heinolasta Jyväskylän ja Tampereen kautta Kangasalan Ruutanaan päätynyt Marko ”Affe” Ahvenainen, 46, on tunnettu kaveri paitsi pirkanmaalaisten myös ihan koko maan Harley-Davidson-harrastajien joukossa.
Prätkäskene on Affelle muutakin kuin pyörillä ajamista ja niiden ruuvailua, sillä mies on jo vuosikaudet toiminut Harley-Davidson Club Finland ry:n aktiivijäsenenä ja luottamustoimissa.
Ahvenaisen omakotitalon autotallista löytyy kaksikin kymmeniä vuosia vanhaa Harrikkaa, jotka kumpikin pääsevät tien päälle kesän aikana.
– Penskana minulla oli mopoja, kuten useimmilla pojilla. Vuonna 1999 tuli sitten hankittua Honda, jota en kuitenkaan oikein tuntenut omakseni, joten se vaihtui pikaisesti vuoden 1974 Rautapää-Sportster-malliseen Harrikkaan. Alun perin olin ajatellut brittipyörän hankkimista, mutta jostakin syystä päädyin tähän. Jenkki- ja brittiprätkien pärinä on aina viehättänyt, it-firmassa ohjelmistosuunnittelijana työskentelevä pyörämies sanoo.
– Vanhat pyörät sopivat minulle, sillä tykkään korjailuhommistakin. Prätkät ovat itselleni sellainen ympärivuotinen kiinnostuksen kohde. Kesällä ajetaan, ja talvella näprätään tallissa. Rautiksen olen purkanut aivan pieniksi osiksi vuosien varrella kahdesti.
Jo useita vuosia Affen pääasiallisena ajopyöränä on palvellut H-D Shovelhead vuodelta 1980. Suuremmalla moottorilla varustetulla ja muutenkin järeärakenteisemmalla ajokilla on mukavampi päräytellä pidempääkin matkaa.
– Sportsterin otan yleensä käyttöön vasta kesän loppupuolella, kun on niin sanottu Back to Roots -ralli. Kyseiseen tapahtumaan menen aina Rautapäällä, ja olen organisoinut sinne tämän mallin Harrikoita varten monena vuonna oman parkkipaikankin, Ahvenainen kertoo.
– Ajatus lähti siitä, että hankkiessani pyörän tuo malli oli hieman huonossa maineessa. Monelle se oli ensimmäinen Harley, ja moni sitä sitten myös ilman parempaa asiantuntemusta ruuvailikin. Lopputulos saattoi olla hieman sitä sun tätä. Oli mukava tutustua nimenomaan Rautapää-kuskeihin, vaihtaa kokemuksia ja porukalla nostaa tuon pyörämallin arvostusta.
Bileiden tuotto lastenpsykiatriaan
Heti Harrikka-harrastajaksi ryhdyttyään Affe liittyi valtakunnallisen ja nykyisin yli 6000-jäsenisen merkkikerhon jäseneksi. Harley-Davidson Club Finlandin parista tuntui löytyvän mukavia kavereita, ja pyöräilystä tuli saman tien sosiaalinen vapaa-ajanviettomuoto.
Puolenkymmentä vuotta Ahvenainen on ollut H-DCF:n Hämeen alueen aluepäällikkö. Tälle paikalle hän etsiskelee parhaillaan seuraajaa, sillä miehen omia harrastetoimintakiireitä on lisännyt se, että viime vuosikokouksessa hänet valittiin yhdistyksen hallitukseen.
– Teen ihan mielelläni vapaaehtoishommia tällaisen harrastusporukan eteen. Olen kuitenkin ennen kaikkea toteuttaja enkä välttämättä ideanikkari. Hallituspaikka sopii minulle hyvin, sillä siinä saa selkeitä tehtäviä, ja olenkin esimerkiksi pitkälti vastuussa yhdistyksen nettitoiminnoista, Ruutanassa 12 vuotta asunut Ahvenainen juttelee.
Ahvenainen on pääroolissa, kun pirkanmaalainen Harley-väki järjestää jo yhdeksättä kertaa Goodwill Party -nimisen hyväntekeväisyystapahtuman. Ilta pidetään Tampereen Yo-talolla perjantaina 5. huhtikuuta, ja tuotto ohjataan tällä kertaa lastenpsykiatrian hyväksi Pitkäniemen sairaalaan.
– Kekkerit pidetään joka toinen talvi. Rahaa on saatu hyvään tarkoitukseen jo yhteensä 26 000 euroa. Tuotto on lahjoitettu useimmiten tavarana esimerkiksi perhetukikeskuksille ja Taysin lasten syöpäosastolle. Telkkareita, Playstation-pelejä, polkupyöriä, sähly- ja pilkkivehkeitä ja muuta sellaista, Affe luettelee.
– Tapahtumassa pidetään arpajaiset ja siellä esiintyy useita bändejä talkoomielellä. Esimerkiksi Hurriganes-musaan keskittyvä Rockin’ Ganes, pari rockabillytyylistä pumppua ja vanha suomirockin tekijä Nolo & Rähjä, jossa on mukana sydänhämäläisiäkin soittajia.
Omat pojat kyytiin ilta-ajelulle
Hyväntekeväisyyskemujen jälkeen saattaa asvaltti olla kuivaa hyvinkin pian. Ahvenainen uskoo, että prätkäilykausi alkaa hänen osaltaan jo huhtikuun aikana.
– Shovelheadiin teen laturiremppaa, ja jotakin muuta pientä on vielä laiteltavana. Sitten kelit voisivatkin muuttua suotuisiksi pyöräilylle. Kaksi kouluikäistä poikaani on minun luonani joka toisen viikon, ja heitä nappaan ilta-ajelulle vuoron perään, jos niikseen tulee. Työmatkaakin teen motskarilla aika usein, mutta pienempi nurkka-ajo on viime vuosina jäänyt melko vähiin, prätkäfanaatikko selittää.
– Mieluiten sitten ajan koko viikonlopuksi jonnekin pidemmälle. Harrikka-tapahtumiahan on eri puolilla Suomea kesän mittaan paljonkin.
Ja kun ajokausi vetelee viimeisiään, pyöräharrastus jatkuu jälleen neljän seinän sisällä.
– Niin, minullahan on Rautapäätä varten jo jemmassa ruisku sekä kuulalaakeriahdin. Täytyyhän ne asennella.
