Matti Siurolalla, huomenna 80, riittää harrastuksia. Eläkeläisen päivät täyttyvät tansseissa ja kuntosalilla käymisestä, vesijumpasta, kuorossa laulamisesta, metsästyksestä, kalastuksesta ja koirien kanssa lenkkeilystä. Oma hommansa on myös omakotitalon kunnossapidossa ja talvisissa lumitöissä.
Pälkäneellä nelisen vuotta asunut mies on kotoisin Kangasalan Raikusta. Siurola muistelee, kuinka liikunta kuului maatilan pojan elämään kuin itsestään jo pikkunassikasta. Hän uskookin, että lapsuus- ja nuoruusvuosien aktiivisuus varmisti hänelle kuntopohjan, jonka turvin hänellä riittää kosolti virtaa vielä 80–vuotiaanakin.
– Liikunta on ehdottomasti fyysisen kuntoni salaisuus. Tein töitä kotitilan pellolla heti kun suinkin kykenin. Halusin aina niittää viikatteella, se oli minun hommani. 13-vuotiaasta alkaen pyöräilin peltotöiden ja lehmien hoitamisen jälkeen 13 kilometrin matkan Kangasalan Kisan yleisurheilutreeneihin, Siurola kertoo.
Nuoruusvuosiin kuului myös aktiivinen pesäpalloharrastus. Hiihtämisestäkin nuori Siurola piti, tosin sauvomisessa oli yksi pieni mutta:
– Jostain syystä en oikein pärjännyt hiihdossa, vaikka halu olisi ollut kova. Yhdet Kangasalan kunnanmestaruushiihdot voitin, mutta kun puhuimme muiden kilpailijoiden kanssa myöhemmin saunassa, selvisi että olin hiihtänyt väärän reitin. Muut kisaajat puhuivat pahasta ylämäestä, joka ladulla oli ollut. Minäpä en sellaisesta hiihtänyt lainkaan – olin siis oikaissut. Ilmoitin tietysti erheestäni järjestäjille ja minut hylättiin. Siihen meni siis sekin hiihtovoitto, Siurola naurahtaa.
Eläkeläisellä riittää energiaa vielä myös tilintarkastustöihin, joita hän teki myös työvuosinaan. Hänellä on edelleen toistakymmentä tarkastuskohdetta, esimerkiksi asunto-osakeyhtiöitä, yhdistyksiä, kalastuskuntia ja pieniä osakeyhtiöitä.
– Sitä pysyy virkeänä, kun joutuu käyttelemään aivojaan. Tilintarkastustyöt vaativat tietojen jatkuvaa päivittämistä, joten tässä pysyy hyvin kärryillä siitä missä mennään. Tietokone on tässä työssä suureksi avuksi. Toisaalta kun koneen ääreen istahtaa, sen edessä saattaa vierähtää useampikin tovi: internetissä surffaillessa on niin helppo törmätä mielenkiintoisiin asioihin.
Matti Siurola on viihtynyt Pälkäneellä hyvin. Pälkäneelle miehen toi – kuinkas muuten – nainen. Siurola tapasi reilut neljä vuotta sitten eläkeläistansseissa nykyisen naisystävänsä. Kun tämä joutui silmäleikkaukseen, Siurola oli lääkärin määräyksestä yhden yön Pälkäneellä naisen apuna.
– Sille tielle sitten jäin. Kuten sananlaskukin sanoo, ei ihmisen ole hyvä olla yksinänsä.
Työura verotuksen ja tilien parissa
Matti Siurola on koulutukseltaan agrologi. Hän valmistui vuonna 1957 Mustialan Maatalousopistosta ja pääsi valmistumisen jälkeen Pirkanmaan Maatalouskeskukseen eli nykyiseen Pro Agriaan Tampereelle uuteen kirjanpidonneuvojan virkaan.
– Minulla on aina ollut laskupäätä, ja numero- ja tiliasiat ovat olleet minulle helppoja. Työpaikassani minua kannustettiinkin opiskelemaan vielä tilintarkastajaksi, ja yliopistossa suoritettujen lisäopintojen jälkeen läpäisin tehtävään vaaditun HTM-auktorisoinnin vuonna 1961. Kaikkiaan HTM-auktorisointi kesti 43,5 vuotta.
Kaksi vuotta myöhemmin mies eteni konttoripäälliköksi. Vuonna 1983 Siurola siirtyi suunnitteluagrologiksi, ja tästä tehtävästä hän myös jäi eläkkeelle 19 vuotta sitten.
Maatalousneuvonnan parissa miehen suurin työsarka liittyi vuonna 1968 toimeenpantuun maatilatalouden verouudistukseen. Tuolloin siirryttiin niin sanotusta pinta-alaan perustuvasta verotuksesta todellisiin tuloihin ja menoihin perustuvaan verotukseen. Siurola nimettiin veroneuvonnasta vastaavaksi konsulentiksi.
– Neuvonnalle verotuksen muutos asetti suuren haasteen, joka täällä Pirkanmaalla otettiin tosissaan. Tietoa jaettiin tuhansille ihmisille sadoilla kursseilla ja koulutustilaisuuksissa, Siurola muistelee.
Jatkossa veroneuvonnasta tulikin tärkeä ja merkittävä työn osa-alue maatalousneuvonnalle. Toinen Siurolan suuri työllistäjä olivat sukupolvenvaihdokset ja tila-arviot, joita hän ehti tehdä reilusti toiselle tuhannelle nousevan määrän.
Pälkäneläinen ehti päätyönsä ohella toimia myös isännöitsijänä sekä Ahlmanin Maanviljelijäopiston tuntiopettajana.
Mukana olympialaisten soihtuviestissä
Ei ole yllätys, että maa- ja metsätalouden parissa kasvanut ja työuransa tehnyt Siurola löysi 1960-luvulla mielilajikseen riistamaaliammunnan. Menestystäkin tuli, sillä Siurola voitti 1970-luvulla kaksi joukkuekultaa Suomen Metsästäjäliiton SM-kisoissa Pohjois-Hämeen joukkueessa. Suomen Ampumaurheiluliiton SM-kisoista mies saalisti joukkuehopeaa Pohjois-Hämeen Ampujien riveissä.
Uran mieleenpainuvin urheilumuisto ei menestyksestä huolimatta ole ampumaurheilusta. Ennen Helsingin olympialaisia Siurola pääsi osallistumaan olympiasoihdun kantamiseen kotikonnuillaan Kangasalla. Nuoren yleisurheilijan osuus kulki noin kilometrin pituisen matkan Sammalistossa.
– Olympiaviestin soihdunkantajiksi valittiin paikallisten urheiluseurojen jäseniä. Olympiasoihdun kantamisesta jäi ainutlaatuiset muistot. Se oli todella upea kokemus. Vielä vuonna 2002 Helsingin olympialaisten 50-vuotismuisteloissa sain kantaa olympiasoihtua Tampereella Hämeensillalla.
Urheilu-uraan liittyy myös Siurolan yksi haaveista tuleville vuosille.
– Haaveilen salaa siitä, että juoksisin joskus jatkossa vielä aitoja. Aitajuoksu oli vahvinta aluettani nuorena, ja olisi hienoa vielä joskus juosta niitä. Toive saattaa jäädä toteutumatta, mutta ainahan sitä uneksia saa, Siurola virnistää.
