Paikallishistoria: Tampereen seudun sukututkimusseuran vuosikirja opettaa ja naurattaa Raine Raition tyyliin

Suku ei suinkaan ole pahin

Tampereen seudun sukututkimusseura ry:n Vuosikirja XXVI 2013 on nimeltään Hyvä, paha suku. Kirjoituksia suvusta ja sukututkimuksesta.

Tampereen seudun sukututkimusseuran XXVI vuosikirja 2013 on kokonaan Raine Raition käsialaa.

Kirjassa on lähes 100 sivua Kuhmalahdelta kotoisin olevan historioitsija ja sukututkimuksen opettaja Raine Raition tekstejä, vinkkejä ja ohjeita sukututkijoille ja samalla muillekin paikallishistorian harrastajille.

Raitio on koonnut vuosikirjan sisällön pääosin 2000-luvun aikana syntyneistä lehtikirjoituksista ja esitelmistä, joita on kuvitettu ja täydennetty herkullisilla aikalaisdokumenteilla.

Kirjaa ei ole tarkoitettu sukututkimuksen perusoppaaksi vaan pikemminkin rinnakkaisteokseksi. Se auttaa tarkastelemaan niitä ilmiöitä, jotka vaikuttivat esipolvien elämänmenoon, ja lukemaan mennyttä maailmaan nykyajasta käsin erilaisten asiakirjojen, lehtikirjoitusten ja muiden säilyneiden dokumenttien avulla.

Teos palvelee sukututkijoiden lisäksi muun muassa kylä- ja sukukirjojen kirjoittajia, sillä se sisältää ohjeita sekä paikallishistorioiden tulkitsemiseen että kirjoittamiseen.

Kokeneen sukututkijan lohdullinen perussanoma on, että mitään sukua ei tarvitse hävetä. Jokainen löytäisi mielellään esi-isiensä joukosta vahvoja menestyjiä ja runebergiläistä jaloutta, mutta yleensä jossain vaiheessa tulevat vastaan käräjäpöytäkirjat ja kirkkoherran nuhteet.

– Jokaisesta suvusta löytyvät sankarit ja mustat lampaat. Emme ole toinen toistamme parempia, vaan jokaiseen sukuun kuuluu kaikenlaista väkeä, Raitio muistuttaa.

 

Naura ja viisastu

Raine Raition tekstit ovat kirjoittajan tuttuun tyyliin napakoita ja selkeitä ja kokeneen tutkijan viisaudella laadittuja. Lukijalle tarjotaan myös makeita nauruja, siitä pitävät huolen kirjaan valikoidut esimerkit erilaisista dokumenteista: asiakirjoista, lehti-ilmoituksista, kirkonkuulutuksista.

Yksi lakki on löydetty ja ylös otettu Pennon taipaleelta, jonka oikia omistaja takaisin saa Pitkänojan torpassa Moltsian kylässä Sahalahdella, kuulutettiin Sahalahden kirkossa vuonna 1885.

Entä milloin Suomessa säädettiin uimapuvun käyttöpakko ja mikä hallintoelin sitä valvoi? Millaiset huvit Vehkajärvellä järjestettiin vuonna 1884, kun oltiin keräämässä varoja lainakirjaston perustamiseen? Mitä oikeasti tapahtui, kun jossakin suoritettiin ”julkinen ryöstö avisioni”?

– Yritin löytää erikoisia, mielenkiintoisia esimerkkejä, jotka valaisevat menneiden sukupolvien elämää, kirjoittaja kertoo.

Nykyaikana humoristisilta tuntuvat tapahtumat ovat oman aikansa vakavaa arkea. Lakki saattoi olla omistajansa ainoa ja isolla rahalla hankittu, eikä sen menettäminen ollut naurun asia. Ja ehkä lakin löytäjästä kertoo jotakin se, että hän vei asian kuulutettavaksi.

Seurassa tieto tiivistyy

Sukututkimusta voi harrastaa yksin ilman säännöllistä yhteydenpitoa muiden alan harrastajien kanssa, mutta aktiivinen yhdistystoiminta avartaa näköaloja.

– Yhteen kokoontuminen auttaa monella tavoin: toisilta harrastajilta saa usein hyviä vinkkejä ja suoraa apuakin silloin kun tutkitaan samoja tai toisiinsa liittyviä sukuja, kertoo Raine Raitio.

Hän itse on toiminut vuodesta 2006 asti Tampereen sukututkimusseuran puheenjohtajana. Sukututkijana hänellä on takanaan jo kolmen vuosikymmenen pituinen ura.

Oman vuosijulkaisun lisäksi Tampereen seudun sukututkimusseura ylläpitää muun muassa kirjastoa, johon on koottu harvinaisia lähdeteoksia. Kahdesti kuukaudessa seura järjestää luentotilaisuuden, ja tutustumismatkoja on tehty sekä kotimaahan että ulkomaille. Yhteisten kokemusten kautta tieto tarttuu, tiivistyy ja selkeytyy.

– Retkillä saa esimerkiksi käytännön harjoitusta ja tietojen päivitystä arkisto-opissa ja museoiden ”syväluvussa”, jollaista ei välttämättä yksin tulisi opiskeltua, Raitio sanoo.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?