Äkkiseltään ei uskoisi, että broilerin makuun päästiin Suomessa alkujaan salakuljetuksen avulla runsaat 50 vuotta sitten. Ainakin teollisuuspatruuna Juuso Waldenilla oli tuolloin Englannin tuomisinaan broilerin munia matkalaukuissa.
– Walden värväsi mukaan salakuljetukseen myös tehtaan työväkeä ja jalkapallojoukkueen, broilerituotannon historiaa tutkinut Hilja Toivio tietää.
– Samaan aikaan Saarioisillakin etsittiin Reino Avoniuksen johdolla tuotantoon sopivaa kanarotua.
Jo tätä aiemmin pälkäneläinen Erkki Tiitola innostui broilereista osallistuttuaan Pariisissa pidettyyn maailmanlaajuiseen siipikarjakongressiin vuonna 1951. Tästä todisteena Toivio näytti Kontulassa pitämänsä esitelmän yhteydessä kuvan, jossa Tiitola paistaa kukkopoikaa nuotiolla viikatteen terien päällä.
Vuonna 1959 Ameriikan herkkua markkinoitiin suomalaisille kahdessa suuressa esittelytilaisuudessa, Marttajuhlissa Hämeenlinnassa ja Kangasalan maatalousnäyttelyssä.
Rohkeat pioneerit
Broilerin markkinoijat olivat tyytyväisiä kesän 1959 tuloksiin. Grillattu uusi herkku teki hyvin kauppansa. Saarioisissa vaikutti jo tuolloin ylikananhoitajana Kalevi Palm, jonka johdolla käsin syötäviä broilereita kypsennettiin Ukkijärven rannalla pidetyssä maatalousnäyttelyssä.
Samana vuonna Saarioinen ja Siipikarjanhoitajain Liitto toivat Suomeen White Rock -untuvikkoja. Rodusta tuli maan virallinen broilerirotu. Ensimmäiset tuotantosopimukset tehtiin jo vuonna 1961.
– Yrittäjiksi valikoituivat ne, joilla oli rohkeutta ja broilerin kasvatukseen muuntautuva tuotantorakennus. Ensimmäiset erät kasvatettiin navetoissa tai navetoiden vinteillä, Hilja Toivio huomautti.
– Työ oli nykyiseen verrattuna fyysisesti raskasta. Linnut ruokittiin käsin, nosteltiin 50 kilon rehusäkkejä.
Broilerien kasvatuksesta ei tullut, kuten etukäteen kaavailtiin, pienviljelytilojen pelastajaa, vaan keskivertoa suurempien tilojen erikoisala. Broilerikasvatus tuki maatalouden erikoistumista, koska samalla tuottajat siirtyivät pois useiden eri kotieläinlajien pidosta.
Avautuvat markkinat
Hilja Toivio nimittää perheviljelmän kaudeksi vuosille 1982–1994 ajoittuvaa jaksoa. Tuolloin Suomen maatalouspolitiikan toimilla hallittiin ylituotantoa ja varmistettiin tuotannon yhteys maanviljelyyn. Kotieläintuotannon perustamislupamenettely koski myös muita kotieläintuotannon aloja.
Kaupoissa broilerituotteet valtasivat entistä enemmän hyllytilaa.
– Tuotevalikoima monipuolistui. Marinoidut fileet ja jatkojalosteet tulivat myyntiin. Mikroaaltouunin yleistyminen siirsi ruoan valmistamista kotitalouksista teollisuuteen.
Kun Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995, rajoitukset poistuivat, minkä seurauksena tuotanto alkoi keskittyä ja yksikkökoot kasvaa. Alkuaikojen fyysisesti kuormittanut työ on vaihtunut ruokinnan automatisoinnin ansiosta valvontaan ja broilerien voinnin tarkkailuun.
– Avautuneet markkinat tuovat mukanaan haasteita, kuten sen, missä suomalaisten syömät broilerit tulevaisuudessa tuotetaan, Hilja Toivio huomautti.
Broilerin kulutus on Suomessa jatkuvan nousujohteista. Vuonna 2012 broilerin lihaa tuotettiin 99,3 miljoonaa kiloa ja syötiin keskimäärin henkilöä kohden vajaat 17 kiloa vuodessa. Naudanlihaa tuotettiin tuona aikana 80 miljoonaa kiloa ja sikaa 193 miljoonaa kiloa.
