Pirkko Järvenpään, 80, aamu alkaa monesti siten, että hän valitsee langat, pistää radion päälle ja istuu keittiön pöydän ääreen kutomaan. Silmukat kulkevat puikoilla ja kädet käyvät. Päivän mittaan puutikkalalainen saattaa vaihtaa asemapaikakseen olohuoneen sohvan ja pistää television päälle, mutta kutimet pysyvät kädessä.
– Saatan kutoa päivässä kymmenenkin tuntia. Aamulla aloitettu villasukka on saatava valmiiksi päivän aikana. Seuraavana päivänä kudon sille sitten parin, eilen tiistaina 80 vuotta täyttänyt Järvenpää kertoo.
Järvenpään kotoa löytyykin lukuisia laatikoita, joihin kudottuja sukkia ja myös tumppuja on kertynyt. Tyhjänpanttina ne eivät kuitenkaan ole kauan: jos lasten eli kahden tyttären ja yhden pojan perheet, sukulaiset, naapurit tai tuttavat eivät tarvitse sukkia, Järvenpää toimittaa sukat hyväntekeväisyyteen. Viimeksi joulun alla 35 hänen sukkapariaan vietiin Pelastusarmeijan joulupatoihin. Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyölle hän on lahjoittanut ison tukun sukkia kahdesti.
– Hyväntekeväisyydestä tulee hyvä mieli. Järjestöt voivat sitten myydä sukkia eteenpäin tai lahjoittaa niitä tarvitseville, miten sitten haluavatkaan toimia, Järvenpää miettii.
Puutikkalassa koko ikänsä asunut Järvenpää ei ole ollut aina käsityöfani. Hän muistelee, kuinka kouluaikoina piti käsityötunneilla tehdä pitkiä villasukkia. Jossain vaiheessa sukat sai viedä kotiinkin, jotta syntyisi valmista.
– Äitini auttoi minua usein, ahkera käsityöihminen kun oli. Kun sitten vein sukat käsityönopettajalle tarkistettaviksi, hän aina huomasi, että äitini oli kutonut osan ja purki sukat siihen asti, mistä äitini oli kutomisen aloittanut. Kouluaikojen jälkeen kutominen ei maistunutkaan moniin vuosiin, kunnes innostuin sitten jossain vaiheessa kutomaan kirjotumppuja, ja rakkaus kutomiseen syntyi, Järvenpää mainitsee.
Sukka poikineen
Järvenpää kutoo mielellään Nalle-langasta, mutta myös muut langat käyvät. Mieluiten kutoja tekee hieman pidemmän mallisia villasukkia. Sukan väri valikoituu sen mukaan, millaisia lankoja Järvenpäällä on kulloinkin käytettävänään. Hänen puikoiltaan voi valmistua yhtä hyvin raidallisia, yksivärisiä kuin ruudullisiakin sukkia.
Useimmiten työn alla ovat miesten sukat. Järvenpään kaksi tytärtä kyselevätkin usein äidiltään, miksi tämä kutoo niin paljon juuri miesten sukkia.
– Vastaan heille, että kun he eivät itse kudo miehilleen, niin täytyyhän jonkun kutoa, Järvenpää naurahtaa.
Seuraavasta sukupolvesta löytyy kuitenkin innokas käsitöiden tekijä, sillä Järvenpään nuorin neljästä lastenlapsesta, 8-vuotias Jemina, on innokas kutoja. Järvenpää kertoo, kuinka tyttö viimeksi mummun luona käydessään alkoi luoda langasta silmukoita sormensa ympärille. Pian tämän jälkeen kotiinkin oli hankittava puikot.
– Taito taitaa siis säilyä suvussa, Järvenpää sanoo.
Hän lisää itsekin välillä ihmettelevänsä, minkälainen intohimo hänelle on tullut kutomiseen. Toisaalta se tarjoaa hyvää ajanvietettä varsinkin talven liukkailla keleillä, kun ulkona liikkuminen alkaa olla vaikeaa. Kutoessa pystyy myös kuuntelemaan hyvää musiikkia tai katselemaan samalla televisio-ohjelmia.
– Mutta kyllä minä voisin kesälläkin kutoa vaikka koko ajan, vaikka silloin talon pihassa riittää ulkotöitäkin kuten haravointia ja kukkapenkin tekemistä, Järvenpää huomauttaa.
Elämänsä aikana kutomiensa sukkien määrää hän ei lähde arvuuttelemaan.
– Paljon niitä on kuitenkin tullut tehtyä.
Hyvä kotipaikka
Pirkko Järvenpään Aino-äiti oli niin ikään syntyperäinen puutikkalalainen. Isä oli kotoisin Lammilta, mutta perhe päätti asettua asumaan Puutikkalaan. Perheeseen kuului viisi lasta, joista kaksi on edelleen elossa.
– Isä rakensi Vihajärven rantaan meille talon vuonna 1939. Puutikkalassa oli hyvä kasvaa, Järvenpää kertoo.
Nykyään hän asuu lapsuudenkodissaan. Hän on kiitollinen siitä, että on saanut elää pitkän elämän ja terveyttäkin on riittänyt. Järvenpää kuitenkin mainitsee, että vuosien varrelle on mahtunut paljon surujakin. Suurin tragedia oli oman miehen hukkuminen lähijärven lahteen 42 vuotta sitten.
– Ja sairastinhan minä pikkutyttönä lapsihalvauksenkin, enkä pystynyt kävelemään muutamaan vuoteen. Mutta viime vuodet ovat olleet sellaista mukavan tasaisia. Näistä olenkin yrittänyt ottaa ilon irti, ja pyrkinyt suhtautumaan elämään rennon rempseästi, Järvenpää pohtii.
Pirteä kahdeksankymppinen hurauttaa kerran viikossa palvelutaksilla Luopioisten kirkonkylälle hoitamaan asioitaan. Kauppareissussa tulee vaihdettua kuulumiset muidenkin kuin lähimpien naapureiden kanssa. Juhlapäiväänsä Järvenpää juhlistaa lauantaina 20.4. Luopioisten seurakuntatalolla. Lahjatoiveena on – kuinka muuten – lankoja.
– Laitoimme juhlakutsuihinkin maininnan, että lahjoja ei tarvitse tuoda. Jos joku haluaa muistaa, niin 100 gramman kerä Nalle-lankaa on paras mahdollinen lahja. Siitä syntyy helposti taas yhdet uudet sukat, Järvenpää sanoo.
